Grundtvig-asiantuntijavaihto

Olen Heli Hukkanen, kieltenopettaja Liedon-Tarvasjoen kansalaisopistossa (lähellä Turkua). Minulle on myönnetty elinikäistä oppimista tukevan Grundtvig-ohjelman (uusi nimi Erasmus+) asiantuntijavaihtoapuraha. Olen kolme kuukautta opettajavaihdossa Espanjassa, Extremaduran itsehallintoalueella.

perjantai 29. marraskuuta 2013

JÄÄHYVÄISTEN AIKA

Tämä viimeinen viikko on ollut aika hurja. Niin paljon erilaisia tapaamisia, tekemisiä, vastuita – ja siinä sivussa hyvästijättöjä. Olisin halunnut viettää rauhallisen viikon ja keskittyä jäähyväisiin, mutta eipä suunnitelma onnistunut.


Tästä tekstistä tulee varsinainen sillisalaatti, mutta en oikein ole ehtinyt sisäistää tämän viikon tapahtumia, ja siksi laitan tähän erilaisia asioita, että yleensä myöhemmin jotain muistan. Oikeastaan tekojärviretki olisi ansainnut oman tekstinsä, samoin Méridan konferenssi ja pikkuseminaari ja erityisesti kunnanjohtajan kotimuseo. Mutta aika loppui.

Yksi suuri yllätys oli, että sain puhelinsoiton Castuerassa asuvalta Carlosilta, joka halusi puhua SUOMEA kanssani. Sanoin, että ei mitenkään onnistu enää, mutta tapasimme kuitenkin ihan pikaisesti.

Carlos on kotoisin Granadasta ja asui kolme vuotta Suomessa. Hän palasi Espanjaan kahdeksan vuotta sitten, mutta suomi sujuu edelleen!  Minulla on hänen yhteystietonsa, jos joku tunnistaa, ja haluaa ottaa yhteyttä. Carloksen on tarkoitus tulla käymään Suomessa ensi kesänä.



Pääsin Mireian kyydissä Méridan suomalais-espanjalaiseen konferenssiin, jossa HEHKUTETTIIN meidän opetuksemme tasoa. Ei toki suomalaisten puolelta, vaan espanjalaisten. Xavier Melgarejo on viettänyt aikaa Pohjoismaissa tutkien koulutusta ja esitti tutkimustuloksia puheenvuorossaan – ja YLISTI Suomea, opettajankoulutusta, opettajia ja oikeastaan myös kaikkia suomalaisia. Melkein aloin jo itsekin uskoa suomalaisen koulun erinomaisuuteen.

Hän oli viihdyttävä puhuja, selvinnyt syövästä, vaikka oli saanut kuolemantuomion ja hän saikin puheensa päätteeksi todella pitkäkestoiset aplodit.


Tässä Xavier Melgarejo ja hänen kirjansa suomalaisen koulun hienoudesta.

Oli mielenkiintoista kuunnella, mitä suomalaiset asiantuntijat puhuivat ja toivottavasti extremaduralaiset opettajat saivat paljon kotiinviemistä, koska heillä on suuri halu parantaa omaa koulutustaan ja Suomi on ehdottomasti heille koulutuksen mallimaa. 

Mieleen jäi, että vähemmän on enemmän, tai vähemmän on parempaa laadullisesti.
Väliajalla tarvitsi vain kertoa olevansa suomalainen ja suosio oli taattu.


Sain yllättävän paljon uusia kontakteja ja löysin myös henkilön, joka mielellään auttaa, jos joku aikuiskouluttaja tarvitsee Erasmus+ kutsukirjeen. Laitan tähän näkyviin hänen sähköpostiosoitteensa: begohurtado@gmail.com. Begoña on Mireian kollega, eli opettajakurssikeskuksen johtaja Almendralejossa (Badajoz). Hän tekee yhteistyötä paikallisen CEPAn kanssa.

Konferenssin hurjan Suomi-hehkutuksen jälkeen tapasin iltapäivällä pienen ryhmän opettajia eri kouluista Villafrancassa ja Méridassa. Kävelin Lusitania-siltaa pitkin ”täll puol jokkee” ja totesin, että Mérida on edelleen kaunis näin marraskuun lopussakin. Jokea reunustavat puut olivat nyt syksyisen keltaisia, mutta kauniita.

Tapasimme Plaza de Españan laidalla olevassa Palace-hotellissa. Upea paikka!
Opettajat kyselivät ja minun tehtäväni oli yrittää antaa vastauksia. Iso vastuu, enkä ollut vastuun oikea kantaja, vaan vastavalmistunut luokanopettaja olisi ollut paras vaihtoehto. Mutta kyllä kaikkiin kysymyksiin jotain selvitystä annoin, joskus kyllä vain oman mielipiteeni. 

Kysymyksiä oli todella paljon, ja erilaisia. He halusivat saada selville, mikä on totta ja mikä huhupuhetta, kun puhutaan Suomen koululaisten upeista saavutuksista. Harmi, että heillä ei ollut parempaa vastaajaa, koska he äänittivät koko ’kolmannen asteen kuulustelunsa’.

Kuva on huono, mutta halusin laittaa itselleni muistoksi.

Suuri huoli oli siitä, onko koulun todellakin kannettava vastuu koko yhteiskunnan kehittämisestä. Minä vastasin: ei. En tiedä, mikä olisi ollut oikea vastaus.
Heillekin esitin ne kaksi avainsanaa, joita täällä olen muutenkin viljellyt, kun kysytään Suomen Pisa-menestyksen syitä: TASA-ARVOISUUS JA LUKEMINEN. Espanjassa ei ole lukemisen kulttuuria.

(Tiedoksi espanjankielisille lukijoille, jotka käyttävät kääntäjää: suomalaiset eivät ajattele olevansa hyviä, eivätkä itse pidä kouluaan erinomaisena. Siksi seuraavat lauseet.)
Jos olet suomalainen opettaja, olet erinomainen. Jos olet suomalainen luokanopettaja, olet MAAILMAN PARAS. Suomalainen koulutus on valioluokkaa, yritetään ymmärtää se ja olkaamme itsestämme ylpeitä edes vähän tai edes vähän aikaa!


Monet ovat ilmaisseet kateutensa sitä kohtaan, että saan olla Espanjassa kun Suomessa on niin kylmää ja pimeää. Ei tarvitse enää olla kateellinen: Espanja on marraskuussa hyvin kylmä! Kylmyys tuntuu kylmemmältä kuin Suomessa, koska sisätiloissa on oikeastaan kylmempi kuin ulkona.

Villiappelsiinipuut ovat täynnä hedelmiä, joten ei arvaisi,
että täällä palelee kovin.

-        Kun talviaika vaihtui, aikataulu vaihtui samalla siestan suhteen. Pimeä tulee aikaisemmin, joten ihmiset haluavat kauppoihin jo klo 17.

-         Toisin kuin syyskuussa, ihmiset lähtevätkin usein lounaan jälkeen kävelylle, eli klo 16 aikaan on raitilla liikettä, en enää olekaan ulkoilemassa yksin minä. Enää ei todellakaan ole liian kuuma!

Olen oppinut sanomaan vanhemmille ihmisille tervehdyksenä ’ADIÓS’,  ei siis ’HOLA’ tai ’HOLA – ADIÓS’, vaan pelkkä adiós. Olen sitä paitsi opetellut sanomaan täkäläisittäin ADIÓH. Tätä oppia en kuitenkaan aio jatkaa Suomessa. Enkä ole halunnut oppia sanomaan la Geli tai la Luci, jota hiukan täällä kuulee. Jonkin verran olen myös kuullut H:n ääntämistä, mutta aika vähän.


Olen oppinut paljon espanjalaisesta aikuiskoulutuksesta. Vastoin aiempaa luuloani, tiedän nyt, että Espanjassakin on eräänlainen kansalaisopisto nimeltään Universidad Popular. Lisäksi tiedän, että aikuiskoulutusta järjestävät CEPAt, eli Centros de Educación de Adultos. He järjestävät erityisesti yläkoulun opetusta, että opiskelijat voivat suorittaa tärkeän yläkoulun ESO-kokeen. CEPAt järjestävät myös lukio-opetusta aikuisille, mutta vähemmän.


Opettajaryhmäni antamat lahjat.
Nyt minulla on oikea flamencohamekin!
Olen oppinut Grazynaa opettaessani myös sen, että lukion harjoitukset, joita tähän asti olen espanjan kielessä mielelläni käyttänyt, ovat usein LIIAN MONIMUTKAISIA. En olisi asiaa muuten huomannut koskaan, mutta yksityisopetuksessa asia on kirkastunut. Esimerkiksi on melkeinpä rikollista tehdä indefinidosta eli preteritistä vieläkin vaikeampaa sillä, että käyttää harjoituksia, joissa pitää muuttaa preesens-muodot preteritiin. Harjoitukset sopivat vain niille, jotka suorastaan rakastavat kielioppia (kuten minä).

Grazyna osasi HYVIN jos piti muuttaa lauseet perusmuodosta, mutta huonosti, jos piti vaihtaa aikamuodosta toiseen. Kunpa muistaisinkin tämän aina jatkossa ja miettisin, auttaako harjoitus oikeasti oppimaan vai onko enemmän haitaksi!

Hän myös oppi huomattavasti helpommin, jos harjoituslauseissa oli järkeä ja varsinkin, jos niissä oli hänelle tuttuja ihmisiä tai tapahtumia. Näin henkilökohtaisia harjoituksia voi tietenkin tehdä vain yksityisopetuksessa. Hänelle tehdyt ihan omat lauseet herättivät myös oppimisen riemua, eli Grazyna puhkesi usein nauruun jonkun jujun kohdalla.

Tiedän nyt, mikä on COLEGIO ja mikä INSTITUTO ja muutenkin koulujärjestelmä on tullut tutummaksi. Olen saanut tutustua Extremaduraan, joka on melko tuntematonta seutua jopa espanjalaisille itselleen.


Rafa vei meidät tutustumaan tekojärviin, joita hän kutsuu PANTANO nimellä, mutta minä käytän virallista nimitystä EMBALSE.
Tarvitsen pantano-sanan kertomaan suomalaisista soista.
Tämä keskiaikainen linna löytyy Euroopan kolmanneksi suurimman tekojärven eli Embalse de La Serenan rantamilta.
Alcocerin linna sijaitsee koko La Serenan alueen korkeimmalla kohdalla. 
Zújar on toinen iso tekoallas.

Tämä on Euroopan ainut sisävesiranta, joka on saanut sinisen lipun.
Grazyna on valokuvamalli ja Rafa kuvaaja sinisen lipun rannalla. Castueralaisilla on myös hiekkaranta, kiitos tekojärvien. Hiekkaranta on lähempänä kuin tämä meren rannalta vaikuttava paikka, eli  noin 24km keskustasta.

Nämä Francon rakentamat tekoaltaat mahdollistavat tällaiset kastelukanavat. Näiden kanavien avulla Extremadurassakin viedään kasteluvettä isoille alueille ja saadaan jopa riisi- ja tomaattisatoa.

-       Täällä puhelut ovat siksi halpoja, että kaikilla on ilmainen Whatsapp käytössä, ja jotkut ovat siksi jättäneet Facebookin vähemmälle käytölle. Nuoriso käyttää mieluummin twiittausta tai Whatsapp-sovellusta kuin naamakirjaa. Whatsapp voisi toimia Suomessakin, ainakin kannattaisi varmaan sovellukseen tutustua. Täällä sitä kovasti kehutaan.

Castuerassa hyvin monet lapset ja nuoret tuntevat nyt jonkin verran Suomea (ja saunan) ja toivon mukaan joissain oppilaissa syttyi kipinä englannin kieltä ja sen oppimista kohtaan. Monet aikuiset muistavat minut ja kotimaani luullakseni aika pitkään.


Lokakuussa tuntui koti-ikävä, mutta ei enää marraskuussa, kun kotiinlähtö oli jo lähempänä. Ja nyt se on tuossa ihan ovella. Koska ison matkatavaramäärän kanssa junanvaihto on niin hankalaa, isopomoni Paco on päättänyt viedä minut kotioveltani lentokentälle. Zalameassa on taksikuski, joka suorittaa tällaista (mutta maksullista) palvelua, mutta hän ei tee hommaa lauantaina ja perjantain reissu oli jo täynnä. Palvelu on ovelta lentokentälle ja hinta on 50€, joka näiden laukkujen kanssa tuntuu vain kohtuulliselta.


Se mitä ei tule ikävä näkyy tässä kuvassa:


Kaipaamaan jään castueralaisten lämmintä sosiaalisuutta. Tervehtimisiä, vanhaa yksinasuvaa mummoa kadunvarrelta – hänen kanssaan aina vaihdetaan jokunen sana. Ihania alakoulun lapsia!

Claralta sain lahjaksi mm. hänen itsensä
tekemän kaulaliinan. Aion käyttää sitä
ahkerasti vaikka muutenkin minulle jäi
Clarasta hyvin lämpimät muistot.
Harmittavaista on, että englannin yksityisoppilaani, 17-vuotias Clara, esittelee huomenna morsiusasuja häätapahtumassa (eri paikassa kuin viimeksi), enkä pääse näkemään.


Minulla on ollut täällä hyvä ystävä, puolalainen Grazyna. Hän lähtee joulukuussa. Me olemme Grazynan kanssa sopivasti (hyvin) erilaisia, ja jotenkin ystävyys on ollut syvää ja hyvää. Koemme myös eron Castuerasta eri tavoin: Grazyna on hyvin surullinen, kun joutuu jättämään nämä ihmiset, minä taas olen hyvin iloinen, että olen saanut heihin tutustua.

Tässä FERIAn aikaan otetussa kuvassa Grazyna on parhaimmillaan. Hän viihtyy lämmössä ja auringossa.

Sattumalta jouduin mukaan Bailes de Salón –tanssiryhmään, mutta se on ollut iso onni. Kaksi kertaa viikossa heidän kanssaan on ollut oikein riemullista ja paritanssi sujuu minulta aina paremmin kuin esimerkiksi flamenco, johon ehkä kuitenkin lopulta hieman sain otetta.


Bailes de salón -ryhmäämme.

Laitan tähän vielä neljä YouTube-videota, jotka olen täällä tehnyt. Niiden nimet ovat sivupalkissa, mutta linkitys ei siinä onnistu Tubeen (ainakaan minulta). Laitan nimen viereen myös varsinaisen osoitteen, joka varmasti antaa oikean videon. Ensin espanjalaiset fandango ja jota –harjoitukset ja sitten latinotanssi Bachata: ensimmäisessä olen itse harjoittelemassa, toisessa opettajamme tanssii edistyneen Danin kanssa.

-          Espanjalainen Fandango Castuerassa             http://www.youtube.com/watch?v=kS8j2nZIJlQ
-          Espanjalainen Jota Castuerassa                     http://www.youtube.com/watch?v=JqC-6UWNb0c
-          Practicando la bachata en Castuera                http://www.youtube.com/watch?v=859u7nlkaLs
-          Tania y Dani bailan la bachata en Castuera     http://www.youtube.com/watch?v=22fzBaeszt4


Tämä on viimeinen kirjoitus tähän blogiin, mutta haluan kuitenkin jossain vaiheessa käydä tekstejä läpi ja korjata, jos löytyy korjattavaa. Nimittäin toivoisin, että jatkossakin tätä blogia voisi käyttää tiedonsaantiin ja asioiden tarkistamisiin.


Itselläni on niin huono muisti, että blogini tarkoitus on auttaa helposti tarkistamaan faktoja, joiden toivon olevan luotettavia. Jos huomaatte jonkin virheen, olisi mukava, jos saisin asiasta tiedon sähköpostiosoitteeseeni / Por favor, si hay algún error en los textos, infórmeme heli.hukka@gmail.com.

Clemen halusi vielä ennen lähtöämme viedä Grazynan ja minun kuvassa näkyvälle kukkulalle, koska sieltä on erinomainen näkymä alas Castueraan:


-       
Kukkula on nuorten kuhertelupaikka, mistä todisteena polulla näkyi ruusun terälehtiä. Castuerassa kulkee yksi sisällissodan historiallisista reiteistä ja kukkulalta löytyy yksi kolmesta tasavaltalaisten puolustusasemista. 
Kuvassa Clemen ja Grazyna onnistuvat täysin viemään paikalta sen traagisen tarkoituksen:



-        Ja tässä kuvassa näkymä minun Castueraani:



Jäähyväiskuvaksi laitan kansallispäivänä (FIESTA NACIONAL 12.10.) otetun kuvan Espanjan aukiolta Castueran kirkon edestä. Ensi maanantaina olen Liedossa töissä jälleen ja kohta en edes muista, että syksyni on ollut hyvin erilainen kuin kaikki aiemmat syksyt.

Sitä ennen kuitenkin tervehdys lukijoilleni Castueran kunnanjohtajalta eli Alcalde Paolo Atalaya de Tenalta. Hän kutsui minut tutustumaan kotiinsa täällä Castuerassa, ja niinpä sitten kävin hänen luonaan vierailulla, vaikka aika olikin jo kovin kortilla.


Hänen kotinsa on todellinen museo ja hän rakastaa jokaista esinettään, eikä voisi ajatellakaan asuvansa muualla. Laitan tähän vain jonkun kuvan, mutta itse asiassa hänen kodistaan saisi ihan oman päivityksen. 

Jos käytte joskus Castuerassa, yrittäkää päästä käymään Paolon kodissa. Se on ehdottomasti kokemisen arvoinen ja sieltä löytyy valtavasti historiaa. Talo on sukutalo ja ollut heillä noin 300v ja sekä isoisän isän, isoisän että isän esineitä ja luomisen tuloksia löytyy hyvin paljon.


Tässä kuvasarja, mutta kuvia minulla on paljon enemmän. Paikka täytyy kylläkin itse saada kokea. Morsiusparit ottavat hääkuvansa usein täällä.

300 vuotta sitten hevoset tulivat sisään keskiväylää pitkin.
Kunnanjohtaja on ottanut esiin vanhaa pintaa.
  
Vessa kuului Pedro I Julmalle.

Kuvassa vessa 1300-luvulta.
Tässä on kunnanjohtajan 'kaikkein pyhin'.

Näin Extremadurassa ennen vanhaan valmistettiin ruoka. Kuva on huono, kun keittiö oli niin pimeä.


Kotimuseosta löytyy siis myös kokonainen vanha extremaduralainen keittiö!

Tämä patio on käytössä vain kesäisin.


Paolon isoisä teki tämän omalle pojalleen eli Paolon isälle. Sekä hevosen että miehen raajat liikkuvat.

Castueralainen turronero, eli ennen turrónia myytiin näin selässä kuljettaen.


Paolo on tehnyt pitkän uran näyttelijänä.


Castueran kunnanjohtaja lukee tekstiään blogini lukijoille



ja tässä itse tervehdys:

Castuera es un pueblo abierto al futuro. Y es, también, un lugar cuya principal riqueza radica en sus gentes trabajadores, abiertas y hospitalarias. Un pueblo que no conoce fronteras. Un pueblo que, con facilidad, puede contagiar su alegría; una alegría contagiosa: porque no nos falta nada de verdadero, porque no nos falta la ilusión por el mañana. De ahí nuestro convencimiento que de esta situación que hoy tanto nos aturde, vamos a salir, pero, eso, sí: con esfuerzo, con trabajo y con sacrificio.

Como Alcalde e hijo de Castuera, conozco bien este pueblo. Y conozco también cómo somos los hombres y mujeres de este pueblo. Pero permítanme ustedes que, una vez más, ponga en valor nuestras raíces, las raíces de un pueblo que presume de grandes trabajadores, gente que quiere avanzar, prosperar, que quiere mejorar. Gente sin complejos y dispuesta a no claudicar ante la hostilidad de estos tiempos duros que vivimos... porque más duros aún somos los hombres y mujeres de este pueblo.

Tengo toda la confianza en mi gente: los ciudadanos de Castuera contamos con el privilegio de proporcionar material para la historia y hemos ganado el futuro a pulso con el único aliciente espiritual de la paciencia infinita que hemos heredado de nuestro antepasados.

Quiero agradecerles la amabilidad que han tenido conmigo leyendo estas palabras y les espero aquí, en Castuera.

                                                    Paolo de Atalaya.
                                                            Alcalde.





                   
   






     ADIÓH EXTREMADURA, MI TIERRA










tiistai 26. marraskuuta 2013

VIOLENCIA MACHISTA + KAKKAAVA PAIMENPOIKA

Maanantaina 25.11. oli kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan (VIOLENCIA MACHISTA). En tiedä, näkyikö päivä Suomessa, mutta Castuerassa kyllä. Lauantaina oli solidaarisuusjuoksu (en osallistunut) asian tiimoilta ja luettiin manifesti. Maanantaina oli pitkin päivää erilaisia pikkutapahtumia ja sitten klo 19.30 kansalaisopiston järjestämä tapahtuma ”Mi vida no es un tango…”. Koska itse opetan kansalaisopistossa Suomessa, he pyysivät minua mukaan.

Minun vuoroni on kohdassa 'Momento Poético'

Olen ymmärtänyt, että Espanjassa tämä naisiin kohdistuva väkivalta on iso ongelma ja olen sitä hämmästellyt ja siksi pyysin opettajaryhmääni selvittämään asiaa. He eivät olleet mitenkään riemuissaan näin ikävästä aiheesta, ymmärrettävää kyllä, mutta María otti asioista selvää ja näin opimme kaikki esimerkiksi, että vuosien 2003-2010 välillä noin 540 naista Espanjassa kuoli kotiväkivallan uhrina, osa heistä oli maahanmuuttajia. 

Espanjan hallitus on asian tunnustanut, tuo sitä esille, ja on jo olemassa erilaisia tapoja auttaa väkivallan piirissä eläviä naisia. Tarjolla on myös taloudellista apua, koska useinkin tällaisessa suhteessa elävä nainen on täysin riippuvainen miehensä varoista.

Castuerassa pidettiin teemaa hyvin esillä!

Suurin ongelma on saada naiset hakemaan apua tai edes puhumaan asiasta jollekin ihmiselle. Tämän tosiasian muuttamiseen näillä erityisillä tapahtumilla pyritään. Sirpa Niemi Turusta välitti minulle tietoa Suomen parisuhdeväkivaltatilanteesta ja kertoi muun muassa että: ”JY:ssä tehdyn Kirsi Nurmeen gradun (2007) mukaan kampanjat lähisuhdeväkivaltaa vastaan ja asian pitäminen julkisessa keskustelussa esillä madaltavat väkivallan osapuolien kynnystä hakeutua avun piiriin”.

Etsin tilaisuuteen sopivaa suomalaista runoa ja sainkin muutamia runoja sähköpostiini eri runoihmisiltä Suomessa. Valitsin lopulta Riikan lähettämän ja Eeva Kilven kirjoittaman lyhyen runon, koska se oli helppo kääntää, kun pituutta ei ollut paljoakaan ja siinä myös mainittiin sauna, joka on hyvin suomalainen asia. Tein kyllä erittäin vapaan käännöksen runosta!

Tilaisuus oli hienosti toteutettu, eikä liian pitkä, kesti vähän alle tunnin. Ensin kaksi tyttöä tanssi traagisen flamencon - valtavan hienosti! Toinen tanssijoista oli Blanca, jonka olen esitellyt hääpuvussa edellä. Miten voikin 15-vuotias tyttö tulkita flamencoa niin hyvin! Molemmat tytöt ovat todella taitavia.

Mukana oli iso lauluryhmä ja sitten me neljä runonlukijaa. Minä olin kolmantena ja kunnanjohtaja viimeisenä, meillä oli kitarasäestys. Olin kirjoittanut lyhyen puheen, jossa kerroin edustavani kansainvälistä tukea (myös Puolan puolesta) espanjalaisille kotiväkivallan uhreille, selvitin, että rakkaus ei voi olla vankila ja lopussa luin tuon runon, joka oli vähän kevyempi ja siten sopi todella hyvin loppuun. Selvitin suomalaisen saunankin siinä sivussa (sauna = paratiisi). Olen ihan tyytyväinen puheeseeni.

Tässä odottelen omaa vuoroani. Castueran kunnanjohtaja vieressäni oikealla.
Pieni puhe espanjaksi. En mokannut!

Tilaisuuden päätti tanssiopettajani Tanian ja edistyneen harrastajan Danin tanssi. Ohjelmanumeroiden välissä pari pientä tanssijaa kävi kääntämässä yhden sanakuution kerrallaan. Olipa hieno keksintö! Lapset olivat NIIN ihastuttavia tullessaan esiin tanssien ja kevensivät ohjelmaa, kun teema oli vakava.

Tania ja Dani tanssimassa tilaisuuden päätteeksi.
Hieno ajatus oli keventää tummaa teemaa näiden lasten näyttäytymisillä.

*******

Minun piti käydä täällä ollessani Córdobassa, koska se on niin lähellä. Odotin marraskuuhun ja lopulta en edes käväissyt kaupungissa. Minulla oli yläkoulun tunteja maanantaisin, enkä halunnut jättää niitä pitämättä. En voinut olla varma, että pääsisin takaisin sunnuntaina.

Viime viikonloppuna olisin voinut käydä, mutta jotenkin halusin viimeiseni viettää Castuerassa. Ja toisaalta houkutti todella paljon se, että tanssiryhmämme esiintyi paikallisessa diskossa vähän erilaista iltaa ilmentämässä.


Córdoba on Euroopan kulttuurikaupunki, CAPITAL EUROPEA DE LA CULTURA, vuonna 2016, joten viimeistään tuolloin kannattaa suunnata tähän Andalusian historialliseen kaupunkiin, josta löytyy sekä upeaa arabi- että juutalaiskulttuuria!


***********

Espanjassa tärkein joulukoriste on seimiasetelma. Uusia hahmoja seimeen saatetaan ostaa vuosittain. Täksi jouluksi Espanjaan on jälleen ilmestynyt uusia CAGANER-figuureja jouluseimeen. Tämä omituinen perinne on lähtöisin Kataloniasta, mutta nykyään näitä kakkaavia paimenia löytyy seimihahmona kaikkialla Espanjassa. Kakka liittyy katalonialaisittain jotenkin hyvään tuuriin. Uutisissa esiteltiin uusia jalkapalloilijoita kakkaamassa, esimerkiksi Real Madridin Gareth Bale.
Ja myös itse paavi on saanut näköis-caganerin!


Tällä caganerilla on nähtävästi joku vatsavaiva, koska yleensä maassa näkyy iso pökäle.
Eugenia toi kuvattavaksi myös pissaavan seimihahmon, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään.



Tässä kirjastonhoitaja Eugenia, eli Geli (eli Heli). Lainaus tapahtuu
paperin ja kynän kanssa, kortisto tuossa vieressä.
Eugenia näki paljon vaivaa etsiessään nuo seimihahmot minulle.
Niitä ei nimittäin vielä laiteta esille.
Pyysin kirjastonhoitaja Eugenialta caganerin kuvattavaksi ja hän samalla esitteli erään extremaduralaisen perinteen, josta olin kyllä kuullut aiemminkin, mutta olin jo täysin unohtanut: LA MATANZA.

Tämä ei ole suomalaisittain mitenkään ihailtava perinne, meillä kun on maalaiselämästä pitkälti vieraannuttu. Teurastamisesta on nimittäin kyse ja extremaduralaisesta makkarasta ja myös perinneruuasta nimeltä MIGAS.

Asiat selviävät tältä YouTube-videolta, jonka Eugenia näytti. Tällä videolla ei näytetä varsinaista teurastusta, vaan lihan, migas ja makkaroiden perinteistä valmistusta koko loppuvuodeksi sekä yleistä asiaan liittyvää syömistä ja juhlintaa: La Matanza del Cerdo en Extremadura.

Tämä matanza-perinne liittyy Suomeen sillä tavalla, että sen aika alkaa 6.12., joka on paitsi meidän itsenäisyyspäivämme, myös espanjalaisten perustuslainpäivä eli DÍA DE LA CONSTITUCIÓN.  Myös 8.12. on pyhä, joten siinä on hyvä sianteurastuskausi aloittaa. Extremadurassa tämä on täysin tavanomaista ja kestää joulu- ja tammikuun.

*******

Olen saanut selvitystä siihen, miksi JOSÉ onkin usein täällä PEPE. Minusta kun asiassa ei ollut mitään järkeä, koska José on jo valmiiksi kaksitavuinen, eikä lyhentämisestä siis ole kyse.

Joku tiesi kertoa, että José, eli siis Raamatun Jeesuksen isä Joosef on latinaksi PATER PUTATIVUS (ja espanjaksi ’padre putativo’), eli ”virkaatekevä isä”, isäpuoli. Ja tästä sitten alkukirjaimet PP, jotka espanjaksi lausutaan pepe, ja näin lopulta syntyi Josén käyttönimi Pepe.

Olin tähän selvitykseen itse kovasti tyytyväinen, koska sain asian järjelliseksi. Mutta tämä ei liene kuitenkaan oikea selitys, vaan nähtävästi nimitys on peräisin alkuperäisestä espanjankielisestä Joosef-nimestä, joka oli Jusepe.

Samaisesta Raamatun Joosefista sukeutuu myös isänpäivän, Día del Padre, vietto Espanjassa. Sitä vietetään San Josén päivänä 19.3., jolloin Valencian kaupungissa vietetään erityistä Fallas de San José –juhlaa, jonka aikana poltetaan valtavia paperimassahahmoja.

*******
Nyt kun CEPA esittelee minun blogini niin hienosti sivuillaan Centro de Educación de Adultos de Castuera, Rafa pyysi minua lisäämään blogiini kääntäjän. Olen sellaisen sivuun lisännyt, mutta koska kääntäjänä on KONE, lauseet ovat useimmiten aika omituisia, ja välillä antavat suorastaan aivan väärän tulkinnan.

Oli kuitenkin hauska oppia uusi ilmaus, kun hiukan tutkin käännöksiä: kirjoitin CEPAn remontista ja tekstissä oli ”Toinen ikävä asia on, …” mikä oli koneitse käännetty OTRA MOSCA EN LA SOPA es…. (suora käännös suomeksi: toinen kärpänen keitossa).

*******
Olen aiemminkin kertonut, että täällä ihaillaan tavattomasti Suomea ja erityisesti Suomen koulutusta. Suomea pidetään koululaitoksen mallimaana ja niinpä torstaina onkin Extremaduran pääkaupungissa Méridassa seminaari, jossa otetaan oppia suomalaisilta kutsuvierailta Auli Leskinen, Jari Lavonen, Tiina Korhonen ja Sirkku Kupiainen: FINLANDIA: Modelo de Excelencia Educativa

Ei auttanut, ajattelin, että en osta täältä käsineitä,
koska Suomessa niitä minulla on. Mutta en vain enää
tarjennut olla ilman! Ovat paksut ja lämpimät, hinta
kiinalaiskaupassa 3,50€.
Opettajien kurssikeskuksen johtaja Mireia on lähdössä käymään tapahtumassa ja todennäköisesti lähden mukaan hänen kyydissään. Ohjelma ei loppujen lopuksi tuntunutkaan minusta niin kiinnostavalta, vaikka ensin ajattelin, että onpa hienoa kuulla, miten koulutuksesta vastaavat henkilöt selvittävät Suomen hienoja saavutuksia. 

Aikuisopetuskeskus CEPA Villafrancassa on ottanut minuun yhteyttä ja he ovat erittäin kiinnostuneita suomalaisesta koulutuksesta ja haluavat järjestää asiasta pienen seminaarin minun kanssani. Minulla ei edelleenkään ole itselläni suurta käsitystä suomalaisesta koulutuksesta, mutta olen suostunut tapaamaan heidät vielä viimeisenä viikkonani.
 

Nähtävästi heillä ei ole mahdollisuutta osallistua Méridan konferenssiin, mutta meillä on kuitenkin näillä näkymin treffit Méridassa ja minun pitäisi jotenkin jälleen osata selvittää, miksi suomalaiset saavuttavat niin hyviä Pisa-tuloksia. Vähän liian suurissa saappaissa olen…