Grundtvig-asiantuntijavaihto

Olen Heli Hukkanen, kieltenopettaja Liedon-Tarvasjoen kansalaisopistossa (lähellä Turkua). Minulle on myönnetty elinikäistä oppimista tukevan Grundtvig-ohjelman (uusi nimi Erasmus+) asiantuntijavaihtoapuraha. Olen kolme kuukautta opettajavaihdossa Espanjassa, Extremaduran itsehallintoalueella.

torstai 12. syyskuuta 2013

FERIA Y FIESTAS

On ollut rankkaa, FERIA on tappava. En millään enää jaksaisi lähteä joka ilta klo 23 juhlimaan… Onneksi täällä ei tarvitse juoda mitään, mutta pelkkä valvominenkin käy raskaaksi meikäläiselle. Ja sitten tapahtumia on päivälläkin, jopa kuuman siestan aikaan. Tapahtumat siis alkoivat 6.9.

Castuera on pieni paikkakunta, joten juhlintakin on pientä, mutta minulle kaikki oli suurta ja ihmeellistä. Varsinkin Castueran suojeluspyhimyksen juhlinta, joka löi ällikällä.

Rafa auttoi hankkimaan ferian ohjelman kunnantalolta:

Ohjelmakirjassa on nimeltä mainittuina kutsuttu oikein erikseen juhlimaan ne 51 lasta, jotka ovat syntyneet vuoden sisällä edellisestä feriasta. Etunimissä on paljon erilaisia, mutta kolme Babloa löytyy ja kaksi Juliaa + 2,5 Juania.

Koulut alkavat nyt heti ferian jälkeen, 13.9., vaikka opettajat ovatkin olleet töissä jo 2.9.lähtien. Tarkkaan ottaen varsinainen feria loppui jo tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja sitten nähtävästi alkoi fiesta, eli Castueran oman pyhimyksen (Virgen del Buensuceso) juhlinta. 

Castueran suojeluspyhimyksen päivä on 12.9., joka siis on tietenkin vapaapäivä. Osa ihmisistä lopetti juhlinnan feriaan, vaikka varsinainen ”hulluus” alkoi vasta pyhimyskulkueessa 11.9. Se olikin minun ensimmäinen pyhäinkuvakulkueeni ikinä.

Vaikeat ajat ovat jatkuneet täälläkin, kuten koko Espanjassa, mutta kunnanjohtaja ja muut vaikutusvaltaiset ohjelmakirjassa vakuuttivat, että siitä huolimatta jokaisen kuuluu saada feriansa, joten Castueran johto tarjosi edelleen kaiken muun ILMAISEKSI paitsi härät, koska ´feria on jokaiselle kuntalaiselle tarkoitettu ja koska kaikki espanjalaiset ansaitsevat feriansa´.

Nähtävästi joillain lähipaikkakunnilla on jo siirrytty maksullisiin konsertteihin vaikean taloustilanteen takia, mutta Castuerassa haluttiin, että jokaisella on tasavertainen oikeus osallistua, joten he tarjosivat nimenomaan ilmaiskonsertteja, mutta ei maailmankuuluja nimiä.

Yksi kuuluisa bändi täällä kuitenkin esiintyi, tasavertaisesti kaikille, minulle tuntematon, mutta Espanjassa oikein suosittu Seguridad Social (eli ’Sosiaaliturva’). Ulkoilmakonsertin piti alkaa klo 23.30, mutta se alkoi, kuten täällä usein käy, vasta joskus seuraavan päivän puolella. Ja kaikki castueralaiset, vauvasta vaariin, olivat paikalla. 


Tässä vielä bändin solisti ja johtohahmo:

Erinomaista rock-musiikkia melkein Hurriganes-tyyliin. Mutta minulle mieluummin flamencoa, por favor.

En tiedä, mihin aikaan lapset menevät nukkumaan, ehkä (toivottavasti) joskus klo 2-3 välillä. Mutta kun koulut alkavat 13.9., sitten menevät jo selvästi aiemmin.

Sehän täällä Espanjassa on viehättävää, että KAIKKI ovat paikalla yöaikaan, eikä tarvitse pelätä yhtään mitään, Castuerassa ei tarvitse pelätä varkaitakaan, ei edes ferian aikana.

On ollut mielenkiintoista seurata, miten vauvoja alkaa tulla paikalle joskus klo 23 aikaan, kun ensimmäiset perheet ovat saaneet illallisensa syötyä. Ja juhlimaan tullaan yhdessä, isoina porukoina, sukupolvet lämpimästi toisiaan poskille suukotellen. Vauvasta vaariin, koko suku – ja aina yhdessä. He vaikuttavat onnellisilta ja terveiltä, yhteisöllisyys sen tekee, kontakti perheeseen ja sukuun on todella kiinteä. Ja lapsia rakastetaan avoimesti! Ja lapset ovat myös todella nättejä!

Lapset onkin huomioitu todella hyvin koko ferian aikana, sekä öisin että päivisin. Minua viehätti yöllä tämä elävien pikkuponien karuselli:

En ole vielä itse nähnyt työttömyyden tuomaa ankeutta täällä. Ihmiset ovat yhdessä ja vaikuttavat onnellisilta. Ja ravintoloissa käydään syömässä isoina ryhminä. On siis kuitenkin jonkin verran rahaa liikkeellä.
Nyt ferian aikaan syöminen olikin välillä todella halpaa, kun lounasaikaan oli ilmaismaistiaisia (DEGUSTACIÓN) – eikä määrässä säästelty. 

Tässä annos vasikanlihaa ilmaiseksi:


Tässä olen sitä syömässä feria-alueella vuokraemäntäni Pepin seurassa.:


Mukana myös hänen miehensä. Vasikanliha (ohjelmassa luki caldereta de vaquilla, mutta yleisemmin TERNERA) oli paikallista, todella maukasta ja mureaa! Paellaa en sitten päässytkään maistamaan, paellera oli valtava, mutta ehtipä vain loppua, kun viivyttelin hyvässä seurassa niin pitkään. No, oikeastaan ei enää olisi mitään vatsaan mahtunutkaan. (Huom! juomat maksetaan kyllä).

Toisena päivänä maisteltiin paistettuja kananmunia:


Vasikat olivat esillä, mutta myös lampaat, OVEJAS, ja näistä sitten se kuuluisa La Serenan juusto tehdään:



Castuera on pieni paikkakunta, joten feriakin on espanjalaisittain pieni. Se mikä puuttui, oli sevillanas-tanssi casetoissa kaikille, samoin yleisön sevillanas-asut. Tanssia oli kyllä, mutta vain erillisinä esityksinä:


Ja flamencoa lauluna, musiikkina ja tanssina. Paikallinen Universidad Popular (jonka nimi on hämäävä, on enemmänkin hiukan kansalaisopistoja muistuttava kulttuurifoorumi – esittelen oppilaitoksen joskus myöhemmin paremmin, johtajan olen jo tavannutkin) opettaa flamencoa monille eri ikäryhmille, mutta pienimmillä taisi olla eniten perhosia vatsassa:


CORRIDA, eli härkätaistelu kuuluu kuvaan täälläkin, mutta maksullisena, joten areena ei tullut täyteen. Tapahtuma oli hevosten selästä, joten härkien sarvista oli kärki typistetty, etteivät hevoset vahingoitu.

Päiväsaikaan oli usein pääaukiolla (Plaza de España) tällainen tungos:


Tässä kuvassa näkyy juuri ja juuri (oli vaikea mitään nähdä, saati kuvata), mistä oli kyse: Castueran oma versio Pamplonan kuuluisasta härkäjuoksusta eli kylän nuoriso kisaili nuorten hiehojen kanssa (vaquillas).


Hiukan leikkivät härkätaistelijaa tai juoksivat vasikkaa pakoon tai hyppivät sen yli jne. Vasikoille se ei tainnut olla ihan niin mukavaa leikkiä, mutta tämä oli todella suosittu feriatapahtuma, joka toistui päivittäin.

Vanhemmalle väelle oli öisin omia konserttejaan


ja nuorisolle ihan oma myös:

Lisäksi nuorisolle oli alueella disco nimeltä BATICANO, ja välillä lehterille nousi erittäin taitava show-mies, joka tanssitti porukkaa sellaisella innolla, että epäilen hänen oikeassa elämässä olevan zumba-ohjaaja.


Seuraava kuvanotto herätti uteliaisuutta, nuoret eivät oikein ymmärtäneet, miksi halusin pulloista otoksen. Kuvassa näkyy nimittäin nykyespanjalainen ilmiö nimeltä BOTELLÓN.


Täällä se tuntui kovin viattomalta, kun paikalla kulki koko ajan nuorten vanhempia, isovanhempia ja pikkusisaruksia. Mutta muuten Espanjassa aletaan olla jo huolissaan nuorten juomisesta. He juovat sentään (toistaiseksi) vain viikonloppuisin, mutta PALJON.

Lopussa tulee vielä kuvasarja Castueran feriasta. Mutta ensin ferian loppumisen jälkeen heti alkaneeseen fiestaan, eli Castueran suojeluspyhimyksen juhlintaan.

Miehet koristelevat katua Virgen del Buensuceson kulkuetta varten:











Tässä kuva miehistä, jotka selvittivät oppilaalleni/ystävälleni Grazynalle ja minulle, mitä oikein on tapahtumassa ja mikä on aikataulu. Vasemmanpuoleinen mies oli hän, joka tiesi kaiken, muuten olisikin jäänyt paljon asioita pimentoon:




Tämä on Castueran kirkossa otettu kuva Nuestra Señora del Buensucesosta, ennen kuin hänet nostettiin kulkueeseen:

Kulkue eteni nopeasti, ainoastaan välillä pysähtyivät vaihtamaan kantajia tai yrittivät sytyttää sammuneita kynttilöitä:






Matka oli juhlan aattona vielä lyhyt, se päätyi tähän Neitsyelle nimettyyn pikkukirkkoon:


Tämän jälkeen pikkukirkon vieressä tarjottiin euron ruokalajitelma, juotiin olutta (!) tai cokista (euron kappaleelta nekin), bändi soitti tanssimusiikkia ja sitten TANSSITTIIN!







Tämä herra tanssi yhden kokonaisen
kappaleen pitäen koko ajan olutlasia 
päälaella:

Seuraavassa kuvassa näkyy punapuseroisena  hänen ylpeä vaimonsa. He olivat erinomaisia tanssijoita, erityisen hieno oli heidän PASODOBLENSA. 

Meidät Grazynan kanssa suorastaan pakotettiin mukaan tanssimaan. Joku keksi esitelläkin meidät ja niinpä bändi kertoi, että paikalla on puolalainen ja suomalainen ja meille omistettiin oma kappale – ja olutlasiherra nappasi minut parikseen, mikä oli tosi kiva, koska hän on todella hyvä tanssija. 

Myöhemmin meille soitettiin toinenkin laulu.


Naiset veivät meitä tanssimaan, ei mikään auttanut. Tällä tavoin jatkui ainakin klo 03.00 saakka:


Minä halusin kotiin jo klo 24 ja paikalliset naiset yrittivät estellä. Nimittäin kolmen maissa yöllä tulee Neitsyen lippu ja sen jälkeen on tarjolla juhlakakkua. Mutta pystyin pitämään pääni ja Grazyna lähti myös ja kävelimme vanhan kaupunginosan vanhojen talojen kautta kotiin lämpimässä yössä – ja ihmettelimme! Myös Grazyna oli ihmeissään, vaikka on kotoisin katolisesta maasta.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että tuo kaikki, kirkko, usko, olut, tanssi, hauskanpito – se kaikki on todella TERVE ja oikein ymmärretty sekoitus. Kirkko mukana kaikessa. Kirkossa pidetään hauskaa (ja hauskaa todella oli – itsekin unohdin täysin ikäni!)

En tiedä, menivätkö he nukkumaan missään vaiheessa, koska sitten klo 7.30 oli tärkeä messu, johon nämä ihmiset ilman muuta osallistuivat (en minä!) ja klo 9 maissa ilmainen aamiainen kaikille.

Itse osallistuin vasta klo 13.30 samaisella kirkonnurkalla järjestettyyn espanjalaisen perunamunakkaan kisaan, eli CONCURSO DE TORTILLA– toki vain seuraamalla. Nyt minulla oli jo paljon tuttuja edellisiltayön jäljiltä. Olipa mukavaa, kun löytyi AMIGOS monelta suunnalta!

Kuvissa ensin kaikki kisaan osallistuneet perunamunakkaat ja suurin osa tuomaristosta ja sen jälkeen kuvat erittäin tasaväkisistä munakkaista numeroilla 1 ja 7. Kisa ei meinannut ratketa millään:


Tässä kuvassa vasemmalla lopulta munakaskisan voittajaksi julistettu herra nimeltä Raúl Morillo - ja keskellä Castueran kunnanjohtaja Paolo Atalaya.


Ja sen jälkeen me saimme SYÖDÄ kaikki nuo munakkaat ja sitten – jälleen TANSSITTIIN! Sama kaksihenkinen orkesteri oli paikalla taas. 

Täytyy kyllä sanoa, että ne uusista ystävistämme, jotka olivat valvoneet juhlakakkuun saakka ja sitten menneet aamumessuun klo 7.30 – heistä todellakin paistoi jo väsymys (naisista siis, ei miehistä)! Mutta vielä tämänkin illan aikoivat jaksaa!

Vaikka tämä kaikki oli valtavan hauskaa ja sisälsi paljon tanssia ja olutta, eivät läheskään kaikki castueralaiset osallistuneet, nähtävästi koska kyse oli kirkon juhlasta. Nuoret puuttuivat, ymmärrettävästi, kun luvassa oli vain rumbaa ja pasodoblea. 
Oikeastaan hauskanpito oli täällä Neitsyen juhlassa paljon iloisempaa (suorastaan hullua!), kun oltiin vain tuttujen kesken. Feriaan osallistuu Castueran ulkopuoleltakin tulevia ja todella suuri määrä ihmisiä.

Illalla 12.9. klo 19.00 osallistuin Virgen del Buensuceso –pääkulkueeseen sekä viimeiseen juhlamessuun. 


Kulkueessa marssivat edellä ensin lapset kansallisasuissaan, sitten perinteisessä extremaduralaisessa asussa ’köyhät’


ja sitten ’rikkaat’:

Kuuden naisen tanssiryhmä esiintyi Neitsyelle kolme kertaa pitkän kulkueen aikana. Tanssit olivat UPEITA ja minulle tyyppilaji oli ihan uusi. Oli hieno sekin nähdä!


Pappi puhui messussakin (paljolti käsin) ilosta ja tanssimisesta. Messu oli aika lyhyt, onneksi, koska sain vain seisomapaikan. Lopussa kaikki menivät jonoon, enkä ollut tajunnut, minkä takia. Ensin ymmärsin, että Neitsyelle pitää antaa avainrengas, mutta sitten huomasin, että rengas annetaan kaikille jonossa oleville.

Katolisuus on itselleni vaikea ymmärtää ja hahmottaa, mutta jollain tavoin haluaisin päästä hiukan sisälle, koska katolisuus liittyy kaikkiin espanjankielisiin maihin. Ja lisäksi ihailemani ja vuoden päästä syyskuussa 150v täyttävä Miguel de Unamuno oli sitä mieltä, että tosi espanjalaisuus on kahden asian summa: Don Quijote ja katolinen usko. Näin ainakin OLI silloin, ajat ovat toki muuttuneet.

En joutunut antamaan Neitsyen kuvalle suudelmaa, kuvaa ei edes tarjottu minulle – tai sitten ei tarjottu siksi, että en laittanut astiaan rahaa. Mietin miten mahtaa käydä avainrenkaan kanssa, mutta niitä olikin jakamassa jo edelliseltä illalta tuttu MIES, joka kyllä antoi renkaan minulle.

Vähän ehkä rumasti tehty minulta mennä jonoon (menin sentään kuitenkin ihan viimeisten joukossa), mutta toisaalta eräs organisoijista (mies hänkin) oli jo sanonut, että minäkin voin sinne mennä. Jollain tavalla kuitenkin minulle kiva muisto Castuerasta. Tässä tämä rengas.




Ja lopuksi takaisin varsinaiseen feriaan. Olen ollut sen verran juhlatuulella, että olen hiukan leikkinyt Picasa-ohjelmalla.













Tässä siskokset. Vain toinen taitaa flamencon.







Täällä ei suinkaan tanssita humppaa, vaan tietenkin PASODOBLEA. Ja kyllä vaarikin jaksaa kello neljään aamulla!



Kaikkein nuorin flamencon harrastaja oli myös kaikkein innokkain.


Viimeinen kuva vain vakuuttamaan, että kyllä minä kuitenkin jaksoin paikalle aina hilautua. Itse olen ollut paikalla ottamassa kuvat - uskomatonta! Olen myös iloinen siitä, että olen päässyt osallistumaan katoliseen juhlakulkueeseen, olkoonkin, että täällä kaikki on kovin pienimuotoista. Mutta varmasti aitoa! On ollut mahtavaa saada tämä kaikki kokea, ja erityisesti juuri näin aidossa ympäristössä. Kiitos siis Grundtvig-ohjelmalle! 

Kaikki ovat kertoneet, että 13.9. kaikki loppuu, alkaa arki, eikä enää tapahdu yhtään mitään. Castuera hiljenee. Ihanaa, sanoisin minä – saa levätä!









5 kommenttia:

  1. Hyvä,että pääset lepäämäänkin! arvelinkin, että juhlinta voi olla rankkaa, vaikka on miten mukavaa, yllättävää ja unohtumatonta! täällä paistaa aurinko ja luvassa vielä kesäisen lämmin viikonloppu - hyvä siis lähteä puolukoita ja marjoja metsästä etsimään. Liikutaanko siellä luonnossa ja jos, niin millä tavalla? vai vain turuilla ja toreilla kokoonnutaan ja syödään ja juhlitaan? jännä sitten kuulla minkälaista se arki on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turuilla ja toreilla sitä täalla lahinna. Useimmat perheet kuulemma lahtevat maalle (al campo) viikonloppuisin. Luultavasti paasen minakin joku kerta vuokraemantani perheen seurassa nakemaan, mita se on!

      Poista
  2. Mukava että jaksat näin ahkerasti päivittää blogiasi. Ja mukavaa on ennenkaikkea se että olen sen luettuani aina vähän viisaampi!
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun olin ollut taalla vasta viikon, olin aivan varma, etta oli mennyt jo kuukausi vahintaan - koska niin paljon oli ja tapahtui kaikkea, ja aivan uutta. Ja jotenkin haluan vaan sita kaikille jakaa. Ja etta en itse niin herkasti unohtaisi!

      Poista
  3. Onpas siellä yöohjelmaa :-D Mukava lueskella, js kuvaat tapahtumia elävästi. Thanks !

    VastaaPoista