Grundtvig-asiantuntijavaihto

Olen Heli Hukkanen, kieltenopettaja Liedon-Tarvasjoen kansalaisopistossa (lähellä Turkua). Minulle on myönnetty elinikäistä oppimista tukevan Grundtvig-ohjelman (uusi nimi Erasmus+) asiantuntijavaihtoapuraha. Olen kolme kuukautta opettajavaihdossa Espanjassa, Extremaduran itsehallintoalueella.

maanantai 7. lokakuuta 2013

ENGLANNIN OPETUSTA ENGLANNIKSI

Esittelen ensin vuokraemäntäni tyttärentyttären Claran, joka käy täällä entisessä kodissaan harjoittelemassa englantia kanssani. Hän tulee perjantaisin klo 18.30 ja juttelemme englanniksi 60 minuuttia. Hänellä on kova motivaatio oppia puhumaan kieltä, joten tunnit menevät mukavasti. Ja välillä voin käyttää samoja puheharjoituksia kuin opettajaryhmän kanssa.

Clara on ihana, avoin ja fiksu, ja meillä on oikein mukavaa yhdessä, vaikka hän on vasta 17-vuotias. Hän on usein tullessaan tosi väsynyt kouluviikon jälkeen, mutta piristyy sitten nopeasti. Voin häneltäkin kysellä kaikenlaista Castueraan tai espanjalaisuuteen liittyvää. Siis englanniksi, koska puhumme ensi sekunnista lähtien vain ja ainoastaan englantia.

Claralla on meneillään viimeinen kouluvuosi, eli lukion 2-luokka. Vuosi on hyvin raskas. Olen oppinut, että pikkulapset (3-5 –vuotiaat; INFANTIL) ja 6-11 -vuotiaat alakoululaiset (PRIMARIA) käyvät COLEGIOta (tai COLE); molemmilla ryhmillä on opetusta viisi tuntia päivittäin, mutta vasta alakoululaiset saavat oikein oppikirjat käyttöönsä. Yläkoulu (SECUNDARIA) kestää neljä vuotta ja lukio (BACHILLERATO) siis kaksi vuotta. 12-vuotiaat yläkoululaiset eivät enää käy colegiota vaan he menevät jo INSTITUTOon. Siis ainakin Extremadurassa alakoululaiset menevät AL COLEGIO ja yläkoululaiset menevätkin AL INSTITUTO.

Clara rakastaa luontoa ja tietää pyrkivänsä yliopistoon opiskelemaan ympäristötieteitä. Hän rakastaa nimenomaan VIHREÄÄ vehmautta, ja moittii Extremaduran kuivaa keltaisuutta. Hän oli viime kesänä kielikurssilla Irlannissa ja ihastui maan vihreään luontoon!

Claran suuri rakkaus on hänen 7-vuotias pikkuveljensä. Hän väittää, ettei toista suurempaa rakkautta voi tullakaan. Heidän perheessään luetaan poikkeuksellisen paljon espanjalaisiksi. No, pikkuveli on kyllä kiinnostuneempi jalkapallosta ja pikkusisko on murkkuiässä, joten heillä lukeminen ei ole ykkösasia. Clara on edelleen hyvin innostunut Pottereista.

Puhuimme Espanjan kirjallisuudesta ja Clara kysyi, tunnenko Gustavo Adolfo Bécquerin (1836-1870, lähinnä runoilijana tunnettu). Tiesin kyllä nimen, mutta en ollut muuta Bécqueriltä lukenut, kuin mitä joissain oppikirjoissa on. Lainasin sitten Castueran kirjastosta pari Bécquerin kirjaa ja Clara etsi mielirunonsa. Se on tässä:

 ”¿Qué es poesía?, dices mientras clavas
en mi pupila tu pupila azul.
¡Qué es poesía! ¿Y tú me lo preguntas?
Poesía... eres tú.”

Toinen säännöllinen englanninkielinen opetukseni on keskusteluseminaari opettajille. Tässä vaiheessa sitä on ollut kaksi kertaa, eli kuusi tuntia – mutta vieläkään en ole yhtään tyytyväinen työhöni. Ensimmäisellä kerralla hämäännyin, kun heistä ei lähtenyt puhetta lainkaan. Asiasta oli kyllä varoiteltu, siis, että espanjalaiset puhuvat paljon, mutta vain äidinkielellään. Kerrottiin, että vieraalla kielellä vaietaan. Mutta en tahtonut ymmärtää, että myös opettajat, jotka Suomessa aina saavat puhetta aikaiseksi ja myös eri kielillä.


Viimeksi kyllä sain jo puheharjoitukset sujumaan, mutta paikalla taisi lähinnä olla enää englantia opettavat luokanopettajat. Täällä on rankkaa, jos käytetään vain englantia, koska puhuminen ei niin vain suju.

Kuvan olen ottanut välitunniltamme, opin, että kahviaika on klo 18 maissa, joten olemme nyt kahvilla. Tauko venyy kahvitellessa aivan liian pitkäksi, ja ehkä täytyy ottaa suomalaisemmat otteet käyttöön.
Oppilailla koulu loppuu klo 14, mutta opettajilla usein klo 15. Nämä ryhmäläiseni tulevat 
lisäksi suureksi osaksi matkan päästä lähikunnista, joten heillä on kiire, että ehtivät syödä, kun seminaari alkaa jo klo 16.30. Ja osa pakostakin myöhästyy. Huom: OPETTAJILLA EI ENÄÄ OLE SIESTAA!

Tämän viikon tunnit aloitan Aleksis Kiven ja Seitsemän veljeksen esittelyllä, koska puhun hiukan koulutuksemme historiasta. Seitsemässä veljeksessä esitellään kirkon järjestämä lukemaan oppimisen ’pakko’, kun muuten ei päässyt naimisiin. Tämän vaatimuksen vuoksi kansa oppi lukemaan jo 1800-luvun Suomessa. Sattui muuten siinä mielessä sopivasti, että Aleksin Kiven päivä 10.10. on juuri tällä viikolla!

Ehkä (toivottavasti) ryhmä alkaa toimia tästä viikosta lähtien, koska joka kerraksi kaksi joutuu alustamaan tietystä aiheesta Espanjaan liittyen ja minä sitten kerron asiasta Suomessa. Voi, kun olisikin tietoa!!! Viikon päästä Pepi kertoo koulutuksesta Espanjassa ja minä sitten Suomesta. Suomalainen koulutus kiinnostaa heitä ja muitakin täällä erittäin paljon.

Tähän väliin hiukan etunimistä. Täällä ihmiset tunnetaan ainoastaan etunimillä. Esimerkiksi kun opettajien kurssikeskus piti esittelyn opettajien edustajille, jotka tulivat eri kouluista ympäri lääniä, he esittelivät itsensä ja muut ainoastaan etunimin. Ja vaikka teititeltäisiin, edelleen käytetään pelkästään etunimiä.

Ihmettelin, mikähän mahtaa olla vuokraemäntäni oikea nimi, kun hänet tunnetaan vain Pepinä. Ryhmässäni on yksi Pepi ja hän on oikeasti JOSEFA, ja niin on myös minun vuokraemäntäni. Minusta homma on kaukaa haettu, mutta he vain selvittivät, että, claro, ihan yhdenmukaista sen kanssa, että José on Pepe! Opettajaryhmässä on yksi Pepe, joka on siis oikeasti José. Heidän mielestään asia on aivan selvä – minä taas en ymmärrä edes sitä, miksi José-nimisten pitää olla Pepe, claro. (On hyvä muistaa myös, että Ignacio on kutsumanimeltään NACHO!)

Castuerassa on selkeä pyrkimys oppia englantia pienestä pitäen. Lisäopetusta saa esimerkiksi täällä.
Olen paljon tekemisissä luokanopettajien kanssa ja he ovat hyvin kiinnostuneita suomalaisten kollegoiden työstä. En vain paljoa tiedä. Heitä kiinnostavat monet muutkin asiat Suomessa, kuten äitiys- ja vanhempainvapaat, opiskelijoiden opintorahat ym. KELAlla on valtavan selkeät nettisivut! Ja sivut löytyvät myös englanniksi, joten aion antaa ryhmälle linkkejä. Jos KELAn sivuja katselee, tulee kyllä sellainen ole, että meillä on aivan valtavasti avustuksia joka lähtöön. 

Täällä äitiysloma on 4kk. Lapset laitetaan ihan pieninä ensin tarhaan ja sieltä sitten jo 3-vuotiaina koulutielle. Minun silmissäni näyttää siltä, että naiset käyvät paljon töissä. Ja kun katsoo TV-uutisia, espanjalaisessa politiikassa näyttävät naiset olevan ne johtavat persoonat. He vaikuttavat hyvin vahvoilta ja tulisilta!

Lapsiryhmien kanssa olen onnistunut paljon paremmin kuin tuon opettajaryhmän kanssa. Olen tähän mennessä kertonut englanniksi Suomesta neljälle alakoulun ryhmälle, 10-11–vuotiaille, ja tällä viikolla on kaksi uutta ryhmää vuorossa. En ole lasten opettaja, mutta yllättäen nämä tunnit ovat menneet hienosti. Olen esitellessäni samalla ollut englanninopettaja eli opettanut sanoja ja ääntämistä.Lapset muuten tietävät ja osaavat sanoa ’orava’ englanniksi, mikä minun aikuisoppilailleni Suomessa on usein hyvin vaikeaa.

Kun tunti on 60 minuutin mittainen, he ennättävät kyselläkin ja kaiken kaikkiaan se on hyvä pituus. Jos tunti kestää 45 minuuttia, on vähän liian kiire ja jää keskeneräinen olo. Molempia pituuksia on lasten englannintunneissa - ja varmaan yleensäkin oppitunneissa.

Ensimmäiset tunnit pidin Pedro de Valdivian koulussa. Mahtoiko joku jo heti muistaa, että sehän oli se Castuerassa syntynyt Chilen valloittaja? Onnittelut, jos on niin hyvä muisti! Koulu on periaatteessa kaksikielinen (BILINGÜE) tai ainakin seinätauluissa lukee näin. Käytännössä kaksikielisyys rajoittuu yhteen oppiaineeseen isoimmille oppilaille englannin tuntien lisäksi. Mutta englantia kuitenkin käytetään kylteissä espanjan rinnalla:


Koulun johtaja on Gregorio Miranda Castillo (laitan nyt oikein sukunimetkin, kun hän on rehtori!) ja hän on myös englanninopettaja ja olinkin juuri hänen oppilailleen tunnit pitämässä. Sain esim. opettaa tytöille, miten he oikeaoppisesti aikuisena vastaavat erääseen poikien esittämään kysymykseen. Vastaus kun englanniksi kuuluu: ”Never ask a lady.”

Hiukan on mietittävä, mitä vastaa, jos joku kysyy, mikä on suosikkijalkapallojoukkueeni. Gregorion luokalla puolet riemuitsi kun ilmoitin, että monet suomalaiset kannattavat Barcelonaa – ja kun toinen puoli ’buuasi’, oli myös mainittava Real Madrid.
Gregorio ja koulunsa.
Olin lasten PowerPoint-dioihin ymmärtänyt laittaa paljon eläimiä (esim. hirvi ja poro). Sinikalle tiedoksi, että Oliver-koira ihastuttaa myös täällä! Olin luullut tekeväni fiksusti, kun olin loppudiaksi valinnut Naantalin Muumimaailmasta kuvan ja ajatellut kutsua lapset Muumimaailmaan ja heidän vanhempansa Naantalin viehättävästä rannikkokaupungista nauttimaan. Jouduin sittemmin poistamaan kaikki Muumi-kuvat: kukaan täällä ei tiedä Muumeista yhtään mitään! Kuvat aiheuttivat vain turhaa hämmennystä.


Valitin viikko sitten kovasti sitä, että olin jättänyt kalenterin kotiin. No, tuntui että Gregorio oli jo ennättänyt lukea suomenkielisen tekstini, koska hän antoi seuraavana päivänä minulle lahjaksi koulun lukuvuosikalenterin, joka luullakseni jaetaan syksyllä kaikille oppilaille.Todella ihana sattuma! Minulla on allakassa jo paljon merkintöjä!


Seuraavat oppitunnit pidin Joaquín Tena Artigas –koulussa. Kuvassa on kaksi koulun englanninopettajaa, vasemmalla Mari Carmen (María Carmen) ja oikealla Espe (Esperanza). 



Ennen omia oppituntejani kummassakaan koulussa kävin ensin kuuntelemassa Espen pitämän englannintunnin, että sain käsityksen lasten englanninkielen tasosta. Hienoa on, että sekä Espe että Gregorio puhuvat koko ajan englantia oppilaille, vaikka toki täytyy turvautua myös espanjaan, että lapset varmasti ymmärtävät.

Torstaina pidin tunnit kahdelle Espen oppilasryhmälle ja Mari Carmen kävi kuuntelemassa toisen ja vasta sen jälkeen sovittiin, että tulen tällä viikolla pitämään esityksen myös hänen kahdelle ryhmälleen.

Espe otti alla olevan kuvan, Seijalle ja Sirpalle tiedoksi, että heidän saunapuhdas olemuksensa tulee tutuksi aika monelle lapselle täällä. Ja aikuisille myös. Lapset saavat nähdä heidät uudestaankin sen vuoksi, että piti keksiä uusi lopetus, kun Muumimaailma ei käykään. Koska ei muuta mieleen juolahtanut, päätin ottaa loppuun viisi kertauskuvaa ”Do you remember?” –osiona ja viimeisenä jälleen tämä kuva. Yleensä lapset muistavat helposti, että sana on SAUNA.


Niin, harmiksenne en voi laittaa lasten kuvia näkyviin, kun lupa siihen pitäisi kysyä ja saada jokaisen vanhemmilta. Luultavasti Gregorion koulun nettisivustolle http://cppedrovaldivia.juntaextremadura.net tulee jossain vaiheessa sellainen kuva, jossa olen lasten kanssa. Koululla on vanhemmilta lupa käyttää oppilaiden kuvia omilla nettisivuillaan.

Nyt täytyy varautua siihen, että osa kadulla vastaantulevista lapsista tunnistaa minut ja tervehtii englanniksi. En tietenkään muista kenenkään kasvoja… Toivon mukaan joku tulee ihan juttelemaankin, joko englanniksi tai espanjaksi. He muistavat minun nimeni kyllä aika hyvin, sen verran on jo tervehdyksiä tullut.

Joaquín Tena Artigas -koulun kieliluokan seinältä. Espe näytti, miten hän on tekemässä toiselle puolelle 'myönteisiä' sääntöjä.
Ja minä kun toin oppilaille Angry Birds -xylitolpurukumia! Angry Birds kyllä tunnetaan täälläkin.

*  *  *

Grazynan kanssa jatkamme espanjanopiskelua kolmena päivänä viikossa, yhteensä 6 oppituntia. Paitsi silloin, kun hän on matkoilla. Opiskelemme nyt preteritiä (pretérito indefinido), meillä on ollut jo kaikki epäsäännöllisetkin muodot, mutta vielä hänen ei tarvitse niitä ulkoa osata. Onneksi muistitikulla oli myös opiskelijoideni pyynnöstä ja heidän kanssaan yhdessä tekemäni moniste, johon on selkeään pakettiin kerättynä kaikki lukion lyhyessä espanjassa tarvittavat epäsäännölliset muodot. Moniste on hyvä ja näppärä täälläkin!

Minulla on ollut välillä miettimistä siinä, miten selvitän asiat espanjaksi, yleensä kun opetan kieliopin suomeksi. Harjoituksissa ja kieliopin PP-dioissani on paljon suomea, enkä voi niitä käyttää. Joudun opettamaan espanjaa Grazynalle espanjaksi, koska meillä ei ole muuta yhteistä kieltä. Hän ei osaa englantia ja minä en osaa puolaa enkä venäjää. Oikeastaan se on vain erinomainen haaste!

Grazyna on järkyttänyt espanjalaisia tuttaviaan Facebookissa kertomalla, että hänellä on suomalainen MAESTRA täällä. Maestra tarkoittaa varsinaisesti naispuolista luokanopettajaa. Pedro de Valdivian –koulun seiniltä nappasin tällaisen seinätaulun:





5 kommenttia:

  1. Paljon kuvia ja hyvää tekstiä. Yritin saada miehiä innostumaan, jotta olisimme lähtenee kastomaan sinua, mutta tiedäthän heidät. Täällä harmaassa ja sateisessa kaupungissa vain olemme....

    VastaaPoista
  2. Vastaus ei tullutkaan tähän näkyviin, vaikka luulin. Mutta siis, vaikka Madridiin pääsee niin paljon helpommin kuin sieltä sitten tänne ja takaisin, kyllä tällainen pikkukylä aina ison pääkaupungin voittaa!

    VastaaPoista
  3. Niin ja lisäksi tänne Castueraan on tullut uudestaan KESÄ, eli lämpöä on iltapäivisin taas n. 30 astetta ja iltaisinkin tarkenee. Tosin nyt valitsen aina kadun aurinkoisen puolen, vielä pari viikkoakin sitten ain varjopuolen. Täällä on lämpimämpää, kun ollaan niin etelässä. Tosin on kyllä poikkeuksellisen lämmintä tähän päiväykseen, kertovat.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista ja sivistävää luettavaa kaikki tyyni. Antaa aika hyvin peraspektiiviä omaan tekemiseen. Onko tämä sitä bebchmarkingia.
    Hauska tuo Muumi-havainto.
    Olin itse tilaisuudessa jossa esittelimme oppilaitoksemme toimintaa ja esityksen kuvituksena olu muumi.
    Italialaiset ihmettelivät kovasti miksi meillä oli kuvituksena Power Pointissa virtahepo.
    Aika hyvä kysymys.

    Pekka T, Turku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, kun oli ottanut mukaan useitakin pieniä muumituomisia. Niillä ei oikein tee mitaan, kun eivat merkitse mitaan. Angry birds on toinen juttu!

      Poista