Grundtvig-asiantuntijavaihto

Olen Heli Hukkanen, kieltenopettaja Liedon-Tarvasjoen kansalaisopistossa (lähellä Turkua). Minulle on myönnetty elinikäistä oppimista tukevan Grundtvig-ohjelman (uusi nimi Erasmus+) asiantuntijavaihtoapuraha. Olen kolme kuukautta opettajavaihdossa Espanjassa, Extremaduran itsehallintoalueella.

perjantai 1. marraskuuta 2013

MADRIDISSA

Ystäväni Annen piti alun perin tulla käymään täällä Castuerassa, mutta koska tänne kulkeminen on niin hankalaa, päädyimme tapaamiseen Madridissa. En ollut itsekään koskaan aiemmin käynyt Espanjan pääkaupungissa, joten oli mukava päästä tutustumaan kaupunkiin ja samalla tavata Anne ja hänen veljensä Timo.

Kävin katsomassa, olisiko paikallisessa matkatoimistossa joitain esitteitä Madridista. Esitteitä ei löytynyt, mutta sen sijaan sain paljon erittäin hyviä neuvoja matkatoimiston omistaja Roberto López Ayusolta.


Roberto muistaa ulkoa metrolinjat ja pysäkit. Hänen ansiostaan löysin todella helposti linja-autoasemalta hotellille ja löysin myös Real Madridin virallisen kaupan, koska halusin ostaa miehelleni jotain pientä tuliaista sieltä. Lisäksi hän vihjasi, että kannattaa mennä punaista linjaa pitkin SOL-asemalle, koska Puerta del Solilta pääsee helposti vaikkapa kauppakaduille.

Hän myös selvitti, että hotelli kannattaisi ehdottomasti ottaa Gran Vían varrelta, koska se on keskustassa ja hinnat ovat paljon edullisemmat. Paitsi jos on omalla autolla liikenteessä, koska parkkimaksut ovat korkeat. No, olimme jo hotellin valinneet, mutta tässä vihje muillekin.

Satu kyseli vihjeitä sanoituksiltaan lapsille sopivasta espanjalaista pop-musiikista. Toistaiseksi kukaan ei ole osannut tässä asiassa neuvoa, mutta Roberto listasi parissa sekunnissa parhaat espanjalaiset musiikintekijät tällä hetkellä. Tässä ne kaikille tiedoksi: MECENDI, DAVID BISBAL, MALÚ, EL BARRIO, PABLO ALBORÁN, ANTONIO OROZCO, ALEJANDRO SANE ja ESTOPA.

Sitten pitikin miettiä, miten pääsisin Madridiin ja erityisesti, miten sieltä tullaan takaisin. Sain selville, että linja-auto kulkee Castuerasta Madridiin tiistaisin ja torstaisin klo 7.00. Päätin lähteä torstaina ja paluumatkaa ajattelin sunnuntaiksi.  Grazyna oli sitä mieltä, että sunnuntaisin paluu on mahdotonta ja oli aika varma, että meillä ei ole oppitunteja maanantaina.

Madridissa on valtavasti kauniita rakennuksia.
Päätin ottaa riskin ja lähteä torstaina ja selvittää sitten Madridissa, kulkeeko autoja tai junia ja miten. Kävi niin, että kun Zalameassa oli bussinvaihto, sen kuljettaja kertoi, että Madridista lähtee sunnuntaisin linja-auto klo 8.30 Zalameaan. Hän kehotti ostamaan lipun ja sanoi, että hän nousee bussiin Don Benitossa ja käy syömässä Castuerassa, joten pääsisin hänen kyydissään kotiin.

Päätin jälleen riskeerata ja valita tämän vaihtoehdon sunnuntaina, vaikka sitten en pääsisikään Rastroon tutustumaan. Zalamea on kuitenkin niin lähellä Castueraa, että JOTENKIN pääsisin perille, mikäli tämä kuski ei ilmestyisikään tai ei lähtisikään Castueraan. Kuskin taas vaihtuessa sain vahvistuksen sille, että tällainen bussiyhteys Madridista Zalameaan sunnuntaisin (ei joka päivä) todellakin on.

Ja upeita patsaita.
Menomatkalla uutisissa kerrottiin, että pikkuinen brittiprinssi oli kastettu ja hänen nimekseen oli tullut JORGE. Minua vähän hymyilytti ja kysyinkin Madridissa Annelta, oliko nimeksi annettu George. Suomessa ei sentään uutisissa kerrota, että hänet kastettiin Yrjöksi. William – anteeksi, siis GUILLERMO, on siis täällä Jorgen isä ja Carloksen poika.

Iltavalaistus lisää lumoa.

Palatessa sunnuntaina löysin oikean linja-auton ja Don Benitossa rattiin vaihtui oikea mies. Hän ei ajanut Zalameaan lainkaan, koska loppuvaiheessa kyydissä olimme ainoastaan minä ja rouva, joka meni Quintanaan. Quintana ei ollut edes reitillä, mutta lähellä Castueraa ja Quintanasta kuski ajoi sitten suoraan tänne.

Näin täällä nämä yhteydet pelaavat. Toivon mukaan Zalameassa ei kukaan ollut odottamassa linja-auton saapumista.

Tämä pieni patsas (oso y madroño) Puerta del Solilla on Madridin tunnusmerkki ja näkyy kaupungin vaakunassa, joten tämän kuvan jälkeen ei kukaan voi väittää, että sisarukset eivät ole Madridia nähneetkään.

Madridissa on 3,2 miljoonaa ihmistä ja kaupunki on VALTAVA! Kaikki on suurta ja ihmeellistä ja keskikaupungin rakennukset olivat minun silmissäni todella KAUNIITA! Olin hyvin hämmästynyt kaupungin kauneudesta. Ja iltaisin kauneus vain lisääntyy valaistuksen myötä.

Minua oli todella paljon varoiteltu siitä, että kaupungissa varastellaan ja laukkua pitää koko ajan vartioida hyvin. Me emme huomanneet mitään ikävää ja Anne lausui ääneen sen, mitä olin juuri yöllä ajatellut: Madrid tuntuu turvallisemmalta kuin Helsinki.

Madridissa on kesäisin paljon turisteja ja siis valtava määrä ihmisiä, jotka ovat eksyksissä ja haluavat kysellä tietä sinne tai tänne. Nyt oli toki jo turistisesonki ohi, mutta huomasin, että tarjoilijatkin neuvovat mielellään, jos on jotain ostanut – vaikkapa vain kahvin. Kahvi maksoi Madridissa muuten vähintään 1,5 euroa kun sen hinta täällä on aina 1 euro.

Viereisessä kuvassa on Puerta de Alcalá, joka oli reitillä hotelliimme. Kun opettajaryhmälle kerroin englanniksi  reissustani ja mainitsin Puerta de Alcalán, he spontaanisti rupesivat yhdessä laulamaan zarzuelaa ”Por la Puerta de Alcalá”. Laulu on myös näyttelijä-laulaja Ana Belénin repertuaarissa.
Tässä sama toisesta suunnasta ja tällä kertaa salaman kanssa kuvattuna.
Pääkaupungin ihmiset tuntuivat oikein mukavilta ja tarjoilijat suorastaan vitsikkäiltä. Perjantaina tämä herra toi meille talon tarjoamana ruokailun jälkeen ensin hedelmäiset pirtelöt ja sitten vielä herkullista kermalikööriä. Oli kuulemma día del cliente, eli asiakkaan päivä. Tiedä sitten, oliko.


Anne ja Timo olivat fiksuja ja olivat Madridissa viisi yötä. Suosittelen tuota tutustumisaikaa. Itse olin vain kolme yötä ja kovaa kiirettä piti pitää, että ehti jotenkin nähdä pakkolistallani olevat asiat, varsinkin kun Pradossa menee niin kauan aikaa. En ehtinyt pestä hiuksia, enkä nukkua paljoakaan – ja jalat olivat tosi kipeät ja turvonneet. Onneksi eksyimme matkalla flamenco-esitykseen, koska ilman eksymistä en olisi ehtinyt nähdä Cervantes-patsasta, joka oli listallani myös.


Tässä lähempää. Kuvassa Don Quijote, Sancho Panza ja heidän takanaan hahmojen luoja Cervantes.

Anne halusi ehdottomasti nähdä hyvää flamencoa, joten yritin etukäteen löytää sopivaa esitystä netistä. Ensimmäisenä silmiin osui Corral de la Morería, joka väittää tarjoavansa maailman parhaan TABLAOn. Opettajaryhmän Rocío ainakin oli sitä mieltä, että paikka on oikeasti flamencostaan kuuluisa.


Corral de la Moreriaan täytyy liput varata etukäteen, koska se tulee aina täyteen. Se on kallis, joten jos siellä jotain syö, kannattaa katsoa hinta tarkkaan. Lipun hintaan kuuluu CONSUMICIÓN, ja koska en tiennyt, mitä se tarkoittaa, kysyin sähköpostitse, ja ilokseni he vastasivat heti. Se tarkoittaa tässä paikassa yhtä juomaa, jonka saa itse valita.

Me saimme koko paikan parhaan pöydän, en tiedä, johtuiko siitä, että maksoin etukäteen, vai sähköpostistani. Juomaksi otimme espanjalaisten omaa ”samppanjaa” eli Cava kuohuviiniä.


Uskoisin, että flamencoa vakavastikin harrastaville tämä esitys olisi huikea. Olen itse nähnyt upeita isoja esityksiä ja tämä tablao oli aivan erilainen. Tässä oli varmaan todella suuret lahjakkuudet kyseessä – erityisesti miehet. Esiintyjiä oli neljä, ja he esiintyivät enimmäkseen yksi kerrallaan.

Ei kannata hankkia lavan lähintä pöytää, koska miehet hikoilevat paidan likomäräksi esityksensä aikana ja hiki lentää lähipöydän lautasille. Ja myös isoa hametta pitää varoa. Meillä oli siis se paras pöytä, lähellä, mutta ei liian lähellä.



Lisäksi lavalla oli kolme kitaristia ja kolme flamenco-laulajaa. Pieni väliaika kaikille tanssijoille tuli, kun tämä herra esiintyi kitaroineen. Timo sanoi, että soitto oli erinomaista.


Pradon taidemuseo on espanjanopettajan taivas (tai velvollisuus). Meillä kuluikin siellä, espanjalaisten mestareiden parissa, aikaa varmaan yhteensä kuusi tuntia, kun kaupassa käyntikin (käynnit) otti kovasti aikaa. Prado on väsyttävä, joten, jos on opettaja eli saa ilmaislipun (asiaa ei mainosteta, joten se pitää itse tietää), voi käydä vaikka parina päivänä, mikäli on pidempään Madridissa. Ei Prado sentään yhtä uuvuttava ole kuin Uffizi Firenzessä! Uffizissa on onneksi ravintola keskellä taidemaailmaa, joten auttaa, jos syö jotain ja jatkaa vasta kunnon tauon jälkeen.

Jono ei ollut mahdottoman pitkä.


Pradossakin olisi tilaus vastaavalle kahviosijoittelulle. Kaikkea en jaksanut. En edes erityistä Las Meninas-näyttelyä, joka on tämän syksyn erikoisuus. Siinä tutustutaan taulun kuninkaalliseen perheeseen ja tähän Velazquezin teokseen ja taulun nerokkuus avataan. Maalaus ei vain satu olemaan juuri se oma suosikkini, ei edes alkuperäisteoksen nähtyäni. Pradossa on esillä useiden suurten espanjalaisten taiteilijoiden töitä. Anne ihastui eniten Murillon teoksiin
.
Vaikka sisäänpääsy oli opettajalle ilmainen, kalliiksihan tuo kävi!

Reina Sofíassa täytyi käydä Picasson El Guernica katsomassa. Nämä taidemuseokäynnit ja jotkut taulut olivat minulle niin tärkeitä, että laitan omia suosikkejani päivityksen loppuun niille, jotka vielä jaksavat sen osan lukea. Anne ja Timo olivat ensimmäistä kertaa Espanjassa mantereen puolella, eivätkä tunteneet espanjalaista taidetta kovin hyvin ennen näitä museovisiittejä. Heillä on molemmilla hyvä muisti, joten nyt he muistavat Espanjan tärkeimmät taidemaalarit ja lisäksi Espanjan historian tärkeitä vuosia ulkoa: 1492, 1571, 1936-39, 1937. Olivat olevinaan lomalla…


Kävimme El Guernican jälkeen lounaalla museota vastapäätä vasemmalla olevassa ravintolassa. En muista paikan nimeä, harmillista kyllä, koska haluaisin tätä paikkaa suositella. Kuten Annen ja Timon pikkuveli Petri Kuopiossa, myös isoveli Timo halusi Madridissa maistaa paikallisia ruokia ja häntä kiinnosti kovasti espanjalainen paella. Hän huomasi, että tässä ravintolassa paellaa kehuttiin ja niinpä hän sai tällaisen paellan ja herkullista kuulemma oli:


Minä taas halusin esitellä ystävilleni Menu del día –lounaan, vaikka siihen ei oikeastaan olisi ollut aikaa. Täällä sen hinta oli 15 euroa, mutta edelleen kovin kohtuullinen, varsinkin kun olisin näemmä voinut juoda samaan hintaan kokonaisen pullollisen viiniä (vain yhden lasillisen join).

Alkuruuaksi valitsin ARROZ AL COBANO, jossa oli yhdistettynä riisiä, kevyesti paistettu kananmuna, tomaattia ja paistettua banaania. Uskokaa tai älkää: toimi todella hyvin! Pääruokana oli kalaa ja jälkiruuaksi otin poikkeuksellisesti FLAN, eli vanukkaan, koska halusin esitellä hyvin tyypillisen jälkiruokavaihtoehdon. Täällä siihen oli panostettu myös.





Monet, Roberton lisäksi, kertoivat, että Madridissa kuuluu maistaa BOCADILLO DE CALAMARES, eli mustekalasämpylää. Ja paikkakin kuulemma pitäisi olla itse Plaza Mayor. Näimme Plaza Mayorin sateessa, joten se ei tehnyt niin suurta vaikutusta, kuin esimerkiksi Salamancan vastaava aikoinaan. Aukion lähistöllä Timo söi tämän pakollisen herkkupalan:


Roberto myös kertoi, että aamiaispaikaksi tulisi valita Museo de Jamón, eli joku tämän ketjun baareista, koska niistä saa parhaat kinkkuleivät aamuisin. Me valitsimme kuitenkin aamiaispaikan hotellin viereisestä baarista.

Lauantai-illaksi joku oli ehdottanut ZARZUELA-esitystä, koska siinä on musiikkia, eikä niin paljon tarvitse ymmärtää espanjaa. Ystäväni ovat molemmat musiikki-ihmisiä, joten lauantaina etsin zarzuela-teatterin, eli Teatro de Zarzuelan, joka löytyy Kongressitalon (congreso de los diputados) takaa. Sain vielä liput illan näytökseen, kylläkin viimeiselle piippuhyllylle.


Kun saavuimme paikalle, ihmisiä oli valtavasti, mutta teatterikin oli iso, joten kyllä me kaikki mahduimme. Kolmannen kerroksen paikkamme olivat niin korkealle, että minä sain jonkinlaisen korkeanpaikankammon ensimmäistä kertaa elämässäni. Tunne, että putoan alas, kesti pitkään. Olipa sekin huikea kokemus! Tosin istuminen on todella tiivistä, ei oikein ole tilaa laukulle tai takille.


Esityksiä olikin kaksi ja pieni väliaikakin oli. Zarzuela on espanjalainen taidelaji, joka on näemmä sekoitus teatteria ja operettia. Oli huomaavaista, että ylös laitettiin laulujen sanat sekä espanjaksi että englanniksi ja puheosuuksistakin oli englanninkielinen tiivistelmä nähtävillä.

Esitysten aikana ei saanut kuvata, joten tässä on jo loppukumarrusten aika.

.
Vasta esitysten lopussa huomasin tutkia lippumme ja nyt vasta selvisi, miksi sain liput niin halvalla: paitsi että piippuhyllyllä on halvemmat hinnat, ne olivat lisäksi eläkeläisten yli 65-vuotiaiden liput puoleen hintaan!

Jälleen olin sekoillut MAYOR-sanan kanssa. Olin yrittänyt selvittää, että kaikki ovat täysi-ikäisiä, mutta mayor viittaa varsinaisesti iäkkääseen henkilöön. Enkä minä tiennyt, että näissä esityksissä ei lapsia tai nuoria näy. No, eipä kukaan huomannut, ettemme ole ihan vielä niin vanhoja. Eikä halpa hinta meitä haitannut…


Esityksen jälkeen söimme herkulliset jäätelöannokset ja muitakin hienoja makuja nautimme pääkaupungissa:



Retiron valtavassa puistossa ehdin nopeasti käväistä, mutta paljon aikaa tutustumiseen ei ollut. Oli lauantaipäivä, joten ihmisiä oli paljon liikkeellä ja lapsille oli paljon ohjelmaa. Oli mukava vihdoin nähdä ihan omin silmin Retiron iso lampi, jossa ihmiset todellakin soutelevat vuokraveneillä. Iso patsas takana on Alfonso XII:n monumentti.



Oli hauska oppia käyttämään metroa ja kannattaakin opetella, koska metro on nopea ja lopulta aika selkeä. Usein on jopa ihan oikea ihminen myymässä lippuja, eli aina ei tarvitse käyttää automaattia. Ja olen samaa mieltä kuin useimmat: kannattaa ostaa heti 10 kerran metrobus, jolla voi kulkea myös busseissa, kuten nimikin sanoo. Sen hinta oli 12,20€. Tosin 10 kertaa ei riitä, jos on pitempään tai jos ei asu ihan keskustassa. Mutta metro on kyllä helppo, koska minäkin opin käyttämään sitä nopeasti! No, uloskäynnin valitseminen on joskus hankalaa, koska väärä valinta voi viedä aika kauas.

Suurennettu kuva, lippu on pieni!
Neptunuksen patsas (Fuente de Neptuno) on Prado-museon lähellä:

Ei sade pahasti häirinnyt. Ja loppui jo perjantain aikana.
Näimme myös valtavan ja niin vaikuttavan kuninkaallisen palatsin, Palacio Real, ja vieläpä iltavalaistuksessa. Anne pääsi ostoksille Rastron tunnelmissa sunnuntaina ja onneksi oikeatkin kaupat olivat Madridissa pyhäpäivänä auki, koska hän ei ollut ehtinyt minun seurassani shoppailemaan lainkaan.                  
                         
                  * * *

Niille jotka vielä jaksavat, vähän asiaa maalauksista. Minä kun itse olin onneni kukkuloilla näissä kahdessa taidemuseossa, Museo del Prado ja Museo de Reina Sofía. Ensin Pradoon:

Diego Velazquez (1599-1660) ja hänen maalauksensa Las Meninas oli nyt erityisesti esillä, mutta se ei siis sattunut tekemään minuun vaikutusta. Sen sijaan Velazquezin teos La fragua de Vulcano (1630), eli seppäjumala Vulkanuksen ahjo oli minulle uusi ja ihastuin sen mytologiseen teemaan, lähinnä siksi, että olen aivan täysin unohtanut nämä roomalaiset ja kreikkalaiset tarinat. 

Tässä taulussa Apollon kertoo juuri Vulkanukselle, että tämän vaimo Venus pettää häntä Marsin kanssa (Venuksella oli paljon miehiä, näin myös taulun, jossa Venuksen rakastajana oli Adonis). Apollon siis tuli törkeästi töihin ilmoittamaan asiasta – ja vielä työkavereiden kuullen! Miesten ilmeet ovat paljonpuhuvat tässä taulussa.

Toinen ihastuttava taulu (omasta mielestäni siis) oli tutumpi LAS HILANDERAS (n.1657) eli Kehrääjät. Se on maalauksena hieno, mutta se sisältää lisäksi paljon kerroksia ja paljon mytologiaa. Jumalattaret riitelevät ja etualan vanhempi nainen onkin valepuvussa oleva jumalatar Atenea, joka on kateellinen maalliselle kutojalle Aracnelle. Ja lisäksi taustalla olevan, Aracnen kutoman, seinävaatteen kuvassa on Tizianin Rapto de Europa eli Euroopan ryöstö (1562), jossa Zeus, valkean härän hahmossa, viettelee Euroopan. Taulusta on löydettävissä paljon muutakin kätkettyä.


Kun näitä tauluja katselee, tekisi mieli opiskella kaikki roomalaiset tai kreikkalaiset tarustot.
Juopuneet eli LOS BORRACHOS oli tuttu jo entuudestaan, siinä esiintyy viininjumala Bacchus. Mytologisten jumalien lisäksi Pradossa oli tietenkin paljon kristillisiä maalauksia ja usealta taiteilijalta iso Kristus ristillä –teos. Näistä paras oli ehdottomasti Velazquesin työ vuodelta 1632. Se oli hyvin vaikuttava.


El Gregon (1541-1614) teoksia oli oikein mukava nähdä ´luonnossa´, hänen tyylinsä ja värinsä ovat helposti tunnistettavissa. Hänellä oli myös paljon muotokuvia, joista tunnetuin on El caballero de la mano en el pecho.

Muotokuvaa pidetään espanjalaisen renessanssiajan herrasmiehen symbolina. Kukaan ei tiedä, kuka kuvassa on, vahva epäillään kuitenkin, että hän olisi Juan de Silva y Ribera, Montemayorin kolmas markiisi.


Ja Goyan (1746-1828) teokset! Oikeista maalauksissa näkee, että alaston Maja (Maja desnuda) on paljon parempi teos kuin puettu Maja (Maja vestida).  Maalausten selitysteksteissä luki, että kyseessä on joko Alban herttuatar tai sitten Godoyn rakastajatar Pepita Tudó (maalaukset on tehty Godoyn palatsissa).

Ihan kaikki teokset eivät ole espanjalaisia, mukana on esimerkiksi Rubensin teoksia, jotka nekin ovat upeita sensuelleine naishahmoineen (tai jumalattarineen). Timo ei ollut lainkaan pahoillaan, että monissa töissä oli yleensäkin alastomia naishahmoja, erityisesti Venus oli usein kuvissa ihan ilkosillaan.

Alakerrassa ehdin nähdä pari vähän tuntemattomampaa hyvin isoa ja hienoa työtä: Senecan kuolema ja Isabel la Católican testamentti. Tekijöitä en painanut mieleeni (enkä nyt etsi), mutta teokset jäivät kyllä muistiin.

Toisessa museossa, eli Museo de Reina Sofíassa, seisoin kauan El Guernica -taulun edessä tutkien Picasson (1881-1973) merkittävintä työtä, joka kuvaa Espanjan sisällissodan aikaista kauhua ja sen jälkeistä järkytystä. Oikeastaan se on universaali työ sodan kauhuista.


Hän aloitti työn keväällä 1937 sen jälkeen kun baskien pyhä kaupunki Guernica tuhottiin pommituksissa. Picasso ei sallinut tuoda teosta Espanjaan ennen kuin demokratia oli voittanut maassa. Se tuotiin 1981 ja se on ollut Reina Sofía museossa vuodesta 1992. 

Vaikka emme katsoneet kuin ihan pienen osan kaikista töistä, olin iloinen, kun huomasin yhden Rafael Albertin teoksen! Alberti tunnetaan paremmin merihenkisenä runoilijana.  Näimme myös joitain Salvador Dalín töitä – ne olivat HIENOJA ja sisälsivät arvoituksia.

Museo de Reina Sofíassa kävin ostoksilla myös. Minulla on nyt mikroliina, jossa kuvana on El Gregon herrasmiehen käsi. Ja sitten etsimäni silmälasikotelo! Sellaista todella tarvitsin ja mieluiten taiteen muodossa. Niitä oli myös Pradossa, mutta vain Las Meninas-teoksesta ja joitain muita, mutta tämä Miró sentään sykähdyttää henkilökohtaisesti. Harmi kyllä näitä ei ollut El Guernica –teoksesta, sellaisen olisin valinnut kaikkein mieluiten.


Puhdstusliina kotelon sisällä oli mukava yllätys.

Tästä näkee metrolipun oikean koon. Taakse tulee pienet merkinnät.



Anne ja Timo vaikuttuivat Madridista (ja sen lämmöstä) ja itse ihastuin pääkaupunkiin niin paljon, että voisin ajatella siellä asuvani ihan pidempään. Hassua kyllä, Madrid tuntui kotoiselta!





6 kommenttia:

  1. Cómo me ha alegrado verte en Madrid!!!! Qué sorpresa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Y además me gustó MUCHÍSIMO tu ciudad!!!

      Poista
  2. Kiitos taas mielenkiintoisesta raportista.
    Mukava kun jaksat kirjoittaa.
    Olen tätä blogia jo monelle suositellutkin.
    Pekka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun kaikki on jo tutumpaa, tulee hiukan vähemmän kirjoitettua. Viimeinen kuukausi menossa, joten ei enää koti-ikävä vaivaa lainkaan ja voi vain nauttia kaikesta. Mieli on nimittäin nuortunut noin 20v täällä!

      Poista
  3. Olipa hauska lukea matkaselvitystä, vaikka itse olinkin matkassa suurimman osan mukana! eli tunnistin kyllä paikkoja ja kaiholla muistelen... oikeasti mielenkiintoinen kohde! harmillista tosiaan ettemme laittaneet ravintoloiden nimiä muistiin, jotta voisimme suositella muillekin - mielikuvissa ne ovat sijainteineen vaan en löydä netistä
    mielestäni samanlaisia, vaikka sieltä löytyy pilvin pimein ruokapaikkoja Madridissa. Mitä kaikkea aiot vielä ehtiä
    tehdä nyt marraskuussa? loppukirin aika.. Mitkä mielestäsi ovat suurimmat erot Castueran ja pääkaupungin välillä?
    Nautihan lämmöstä, täällä kotomaassa on sateista, märkää ja pimeää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Castuera ja Madrid ovat kaikessa kaukana toisistaan - paitsi yllättäen madridilaisetkin tuntuivat mukavilta ja lämpimiltä ihmisiltä, vaikka on todellinen suurkaupunki kyseessä!
      Castuera ja Extremadura ovat Euroopan köyhintä aluetta, mutta Madrid ei. Ihan oikeasti viehätyin pääkaupungista niin paljon, että voisin siellä asua pysyvästikin.
      Kyllä täälläkin sää on muuttunut ja varsinkin sisätiloissa kylmä. Mutta siitä lähemmin perjantaina!

      Poista