Grundtvig-asiantuntijavaihto

Olen Heli Hukkanen, kieltenopettaja Liedon-Tarvasjoen kansalaisopistossa (lähellä Turkua). Minulle on myönnetty elinikäistä oppimista tukevan Grundtvig-ohjelman (uusi nimi Erasmus+) asiantuntijavaihtoapuraha. Olen kolme kuukautta opettajavaihdossa Espanjassa, Extremaduran itsehallintoalueella.

torstai 7. marraskuuta 2013

PYHÄINPÄIVÄ HAUTAUSMAALLA + KYLMENEVÄÄ

Pyhäinpäivä, 1.11., on nimeltään DÍA DE TODOS LOS SANTOS. Seuraavalle päivälle 2.11. on oma nimensä: DÍA DE DIFUNTOS tai DÍA DE MUERTOS, eli Vainajien päivä, tosin sen nimi virallisesti on LA CONMEMORACIÓN DE LOS FIELES DIFUNTOS. 

Pyhäinpäivää vietettiin siis 1.11., joten perjantai oli vapaapäivä. Vainajien päivä oli tavallinen lauantai, mutta puhuttiin kuitenkin ilmiöstä HACER PUENTE, eli pidennetystä viikonvaihteesta (sekä liikenteestä ja kuolonuhreista viikonlopun liikenteessä.)

Alun perin minun piti mennä Clemenin (hänestä kerroin Romería-kirjoituksessa) kanssa lauantaina hautausmaan kappelissa vietettävään messuun ja sen jälkeen hänen piti esitellä minulle Castueran  hautausmaata. Clemenin työvuorot kuitenkin vaihtuivat ja niinpä päätimmekin sitten Grazynan kanssa kävellä perjantaina hautausmaalle ja katsoa, kun ihmiset vievät haudoille kukkia.

Olipa todella viehättävä päivä hautausmaalla! Aurinko paistoi, oli muutenkin oikein miellyttävä sää ja kävelymatka hautausmaalle oli paljon lyhyempi kuin luulimme. Sinne kun kaikki menevät normaalisti autolla, joten ihmiset kuvittelevat matkan pitkäksi.




Tässä modernimpi hauta. Kukat ovat CLAVELES ja värit usein juuri nuo kaksi. Välillä hautakivissä on latinalaisittain (myös englanniksi) R.I.P.,
välillä taas espanjaksi D.E.P. (Descanse en Paz).

Hautausmaa (CEMENTERIO tai myös CAMPOSANTO) oli kaunis ja ihmiset kulkivat kukkia kantaen. Koska päivän aikana melkein kaikki käyvät haudoilla, me tapasimme paljon tuttuja ja törmäsimme myös opettajien kurssikeskuksen johtajaan Mireiaan (hänestä on teksti opettajakoulutuspäivityksessä), hänen äitiinsä ja siskoonsa sekä Mireian pikkupoikaan Samueliin ja tämän serkkuun. Kohta Samuel saa toisenkin serkun, vaikka sitä ei kuvasta (eikä oikein muutenkaan) huomaa. Mireian isänkin olette muuten jo tavanneet Cáceres-tekstissä.
Mireia vasemmalla ja 2-vuotias Samuel seisomassa. Aurinko paistoi ikävästi pikkupoikien silmiin.
Keskellä on Mireian perheen sukuhauta. He ovat jo valmiiksi varanneet ylemmätkin kerrokset. Yleensä kolmessa kerroksessa on aivan eri perheiden haudat.

Mireian äiti on todella viehättävä persoona! Hän ilmentää täysin espanjan adjektiivia ENCANTADORA!
ÄITI on muutenkin täällä ihmeellinen otus, yleensä täydellinen, valtavan lämmin ja kaikki hyvät ominaisuudet omaava (ainakin aikuiset naiset täällä usein kokevat äitinsä näin…). Suomalaiset äidit ovat olleet jo niin kauan työelämässä, että he eivät pysty olemaan näin täydellisiä.

Mireian äidin vanhempien hauta (risti). Alempana heille tuntemattoman perheen hautakivi.

Ihmiset siis tuovat kukkia hautausmaalle pyhäinpäivänä ja jonkin verran myös kynttilöitä. Mireia kertoi, että kun nämä oikeat kukat kuihtuvat, ne vaihdetaan tekokukkiin. Siis kukkia on haudoilla aina. Paljon näkyi myös neilikoita, CLAVELES, mutta vaikka CLAVEL lienee Espanjan kansalliskukka, ei sitä täälläkään arvosteta, vaan kyllä naiset haluavat ruusuja.

Punaisia kynttilöitä tuotiin enimmäkseen sisälle kappeliin, vähemmän haudoille.

Oli todella mielenkiintoista tutustua hautausmaahan! Grazyna ihmetteli, miten PIENTÄ kaikki oli, koska Puolassa tämä päivä on todella tärkeä, oikeasti KAIKKI tulevat hautausmaille, parkkipaikat ovat aivan tukossa ja kukat ovat kuulemma valtavia. Minusta täkäläiset kukat olivat isoja, mutta puolalaisittain ne olivat näemmä kovin pieniä.

Pyhäinpäivään kuuluu kaksi leivonnaista, kuvassa olevat ’pyhimyksen luut’ HUESOS DE SANTO ja toinen, joka muistuttaa kovin tuulihattujamme eli BUÑUELOS DE VIENTO.

Nämä ovat 'pyhimyksen luita'. Clara toi pyhäinpäivän tuliaisiksi.

Lauantaina en sitten mennytkään messuun, vaikka sitä kovin kehuttiin, vaan me menimme Grazynan kanssa Don Benitoon ostoksille. Don Benito on puolen tunnin junamatkan päässä oleva kaupunki, jossa käydään nimenomaan shoppailemassa. Sieltä löytyy putiikkia moneen lähtöön, merkkituotteita myös, Grazyna kun tuntee merkit.

Minä ostin itselleni sieltä FLAMENCOKENGÄT, vaikka tuskin tulen niitä koskaan tarvitsemaan. Flamenco on edelleen aivan liian vaikeaa ja nopeaa. Mutta ostin kuitenkin varmuuden vuoksi, kun ajattelin, että täältä saa paljon halvemmalla kuin Suomesta.

Don Beniton tärkein patsas kuvaa vettä ja maata.

Ja lopulta löysin myös POSTIMERKKEJÄ! Niitä ei näillä seuduin saa postista, eikä myöskään tupakkakaupoista, vaikka juuri ESTANCOS on Espanjassa postimerkkien myyntipaikka. Mutta vihdoin onnistuin saamaan merkkejä ja jopa niin, että vain yksi korttia kohti. Jossain oli mahdollisuus ostaa useampia ja niin suuria, että kirjoitusta varten ei enää olisi jäänyt tilaa. Sen sijaan POSTIKORTTEJA en löytänyt Don Benitostakaan. Enkä Extremadura-tuliaisia…

Vielä kerran yritin kysellä nettitikkua tänne kämpille, mutta sen toiminta kuulosti niin epävarmalta, että olen loppuajankin ilman omaa nettiä. Onneksi on tuo kirjasto, koska CEPA on REMONTISSA, EN OBRAS, enkä pääse sinne enää ollenkaan! Toimistoa ei enää ole, Rafa tekee paperihommat (no, ne ovat kaikki nettihommia) kotona ja oppitunnit hän pitää opettajien kurssikeskuksessa.

Centro de Educación de Adultos en obras.
Remontti on minulle vähän ikävä asia, koska minusta on mukava LÄHTEÄ töihin. Nyt Grazyna tulee kotiini oppitunneille ja opettajaryhmän tunnit ovat ihan tuossa lähellä. Ja toinen harmi on, että nyt näen Rafaa enää hyvin harvakseltaan. Aperitiivit ovat taaksejäänyttä elämää! 

On hankalaa, kun ei ole monistuskonetta ja Grazyna joutuu odottamaan Rocíota matkoiltaan, että saa monisteet minun tehtävistäni. Hän kun haluaa tehdä paperille. Castuerassa ei ole mitään paikkaa, missä voisi edes maksua vastaan ottaa kopioita ja minä en haluaisi vaivata opettajakeskusta.

Nyt on täällä selvästi remonttien aika. Sää kun on sellaisiin hommiin sopiva ja niinpä miehet ovat töissä myös pyhäpäivisin, myös pyhäinpäivänä, ja jopa siestan aikaan!





-        









Otin kuvat pilvisellä säällä, lämpötila nousee kyllä 20 asteeseen, jos aurinko paistaa. Aurinko myös lämmittää edelleen. Tästä voi seurata säätä: TIEMPO EN CASTUERA, laitan myös sivupalkkiin, niin voitte helposti tarkastaa paikallisen sään.

Aika muuten muuttui täällä samana päivänä kuin Suomessakin, kylläkin klo 03:00 piti vaihtaa 02:00.

                       * * *

Tässä olisi tekstiä jo kylliksi, mutta Ana Isabel jo kerran kysyi, miksi churrokuvat eivät vielä ole blogissani ja lupasin, että laitan seuraavaan päivitykseen, joka on tämä.

Ilma on siis viilentynyt ja se tuntuu erityisesti SISÄTILOISSA. Olin kyllä ennen lähtöäni laittanut syysvaatteita ja –kenkiä sisältävän paketin tulemaan tänne, mutta en ollut pakannut kotivaatteita. Nimittäin kotona sisällä on KYLMÄ! Tiesin, että lattiat ovat kylmiä, joten paksuja sukkia ja tossut löytyvät, mutta piti lähteä ostoksille, että saa muunkin kropan lämpimäksi. 

Ja ostospaikka on torstaisin sama kaikille paikkakunnan naisille: aamutori. Jotkut naisista käyvät siellä ostoksilla joka torstai. Olen välillä kaivannut jopa hansikkaitakin täällä, niitä en ottanut mukaan. Mutta vielä niitä ei ole torilla myynnissä, kuulemma liioittelen…

Ei bensan hinta lähiasemalla kuitenkaan halvalta vaikuta.
Kaikki on torilla halpaa. Eläminen muutenkin Castuerassa on halpaa. Extremadura on Euroopan köyhintä aluetta - vaikka sitä ei ihmisistä mitenkään huomaa - ja siksi hinnat on pakko pitää alhaisina. Täällä ei eläminen ja asuminen tule kalliiksi. Nähtävästi myös autoilu on halpaa, koska Castuerassa on asukkaita 6469 ja autoja 3601. Lisäksi kuorma-autoja on 967.

Törmäsin Ana Isabeliin torilla ja hän halusi esitellä perinteisiä keittiövälineitä, kuten nämä kotitalouksien churrojentekovälineet. Sisällä on puinen sauva. En usko, että niitä nykyään paljonkaan käytetään, ehkä lähinnä loma-asunnoissa maaseudulla. Kyllä ihmiset täällä ostavat churronsa.












Kyselin kauppiaspojalta, millainen on ANAFE, koska tutussa joululaulussa kerrotaan ”…  su molinillo y su anafe.”  Nykyäänkin tätä 'mobiilihellaa' voidaan käyttää esimerkiksi kastanjoiden paahtamiseen.

Torikauppias esitteli auliisti tuotteitaan. Tässä anafe.
Nämä ovat kaikki oliiveja varten: raastamiseen, kiven poistoon jne: 



Sitten vielä yksi ostos, ei kuitenkaan torilta vaan paikallisesta kenkäkaupasta: BOTAS DE GOMA. Yhtenä päivänä lokakuussa satoi kaatamalla ja kadut lainehtivat vettä, koska viemäreitä on harvassa. Kengät olivat likomärät ja farkutkin polviin saakka. Onneksi sade oli aika lämmintä.

Clara oli kertonut, että hän inhoaa talvea, koska tuulee kovasti ja sataa hirveästi. Ajattelin, että enää en halua itseäni tuolla tavoin kastella ja seuraavana päivänä kävin ostamassa kumisaappaat. Sellaisia en ollut mukaan pakannut, kun olin luullut, ettei tarvita. Täällä ei kylläkään käytetä kumisaappaita, paitsi jos ne sattuvat olemaan muodissa. Koska kaikilla on auto, sade ei niin paljon häiritse: he käyvät asioilla autolla ja viettävät loppupäivän mukavasti sängyn pohjalla.

Eivät nämä kumisaappaat paljoa maksaneet, mutta ne ovat isokokoiset pitkine varsineen (eivät farkut enää kastu!), enkä ymmärrä, miten saan ne pakatuksi mukaan tai mahtumaan pakettiinkaan!

Niin, sen päivän jälkeen ei olekaan satanut…



P.S. Rafa on lisännyt tämän blogin CEPAn sivuille ja esittelee sen näin hienosti: http://cepacastuera.juntaextremadura.net/






5 kommenttia:

  1. Kyllä Suomessa pyhäinpäivän kukkameret jäävät paljon vaatimattomammiksi, joskin pysähdytään muistelemaan rakkaita. Syksyn synkeyttä ja harmaata yleisilmettä suuremmat ja enemmät kukat kyllä kummasti kaunistaisi. Hautuumaatkin voivat olla kauniita! Tänään halvin näkemäni bensalitra oli 1.539 eli on siellä vielä halvempaa. Onko siellä suosittuja automerkkejä? Katsastetaanko autot vuosittain? Onko autoja muuten edullista vai kallista pitää? Mitkä ovat tyypilliset viat esim onko ollenkaan ruostevaurioita? Entä ajokortin saaminen? Tulipa autoutelua... Tämä ilta nenäpäivän viettoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autoista tässä vaiheessa sen verran, että SEAT on tietenkin aika yleinen merkki ja omasta mielestäni täällä näkyy myös paljon Volkswageneita. Mutta kaikissa merkeissä löytyy. Välillä surettaa, jos näkee oikein hienon auton, koska kadut ovat enimmäkseen niin kapeita, että autot ovat yleensä peltivaurioisia tai ainakin viiruisia.
      Täällä kannattaa ehdottomasti käyttää autoa, jossa on kääntyvät sivupeilit, koska peilit lähtevät kosketuksesta helposti, jos auto on parkkeerattuna kadun varteen. Sen olen itse nähnyt, eikä siinä sitten pysähdytä mitään selvittelemään.
      Auton pito ei voi olla kallista, koska autoja on NIIN paljon!
      Isänäpäivä on muuten 19.3., San Josén päivänä, eli Joosefin päivänä.

      Poista
    2. Lisäksi kuulemma Citroen on suosittu merkki täällä! Katsastuksista opettajat kertoivat, että ekat neljä vuotta on vapaita, 4-10v on joka toinen vuosi ja sen jälkeen vuosittain. Ja vikoja on ainakin renkaissa, valoissa ja pakokaasussa.
      Tänne kirjastoon tullessani kysyin kirjastonhoitajalta ajokortista ja se saadaan 18-vuotiaana. Kortin saa ymmärtääkseni jo kuukaudessa, on kirjallinen testi ja ajotesti. Sisään tuli eräs nuorimies, joka kertoi, että oli ajokokeessa iin hermostunut, että läpi meni vasta kolmannella kerralla. Ja lisäsi, että kortti tulee maksamaan vähän yli tonnin.

      Poista
  2. Ja mahtavatko tiet olla hyvässä kunnossa? Ilmeisesti autoveroa ei peritä. Kuka pitää teiden ajettavuudesta huolta? Lentolakko peruuntui mut ateriapalvelut vielä jumissa ja 111 lentoa tänään ainakin peruttu.

    VastaaPoista