Grundtvig-asiantuntijavaihto

Olen Heli Hukkanen, kieltenopettaja Liedon-Tarvasjoen kansalaisopistossa (lähellä Turkua). Minulle on myönnetty elinikäistä oppimista tukevan Grundtvig-ohjelman (uusi nimi Erasmus+) asiantuntijavaihtoapuraha. Olen kolme kuukautta opettajavaihdossa Espanjassa, Extremaduran itsehallintoalueella.

maanantai 30. syyskuuta 2013

UNIVERSIDAD POPULAR - KANSALAISOPISTO ESPANJASSA

Olen tehnyt täällä jo kaksi haastattelua, vaikka tällainen toimittajaa leikkiminen on minulle ihan uutta. Aivan luonnollista on ollut sopia haastattelun ajankohdasta ja tehdä haastattelu espanjaksi. Tässä ensimmäisessä halusin selvittää, mikä on Universidad Popular.



Kuvassa on Castueran Universidad Popularin koordinoija María del Carmen Caballero Guisado (espanjalaisilla on aina kaksi sukunimeä). Hän halusi kovasti painottaa, että ei ole rehtori tai johtaja, vaan koordinoija. Ja olisi halunnut ottaa pari kollegaa kuvaan mukaan, mutta minäpä kuvasin vain hänet.

Heillä ei tällä hetkellä ole rehtoria, edellinen lähti kauan sitten virkavapaalle ja jäi sille tielleen, eikä uutta ole koskaan nimitetty, joten nyt sitten hommaa hoidetaan ilman varsinaista johtajaa. Heitä on kolme vakituista ja lisäksi vaihteleva määrä vaihtuvia työntekijöitä. UU.PP. eli Universidades Populares (espanjanlukijoille tiedoksi, että monikolliset erisnimet lyhennetään näin, esim. Yhdysvallat eli Estados Unidos = EE.UU.) toimivat kuntien alaisuudessa ja riippuu poliittisista voimasuhteista, miten paljon he saavat varoja toimintaan tai miten heidät yleensä huomioidaan. Nyt menee huonommin. 

Rafa muuten kritisoi sitä, että UU.PP. toimivat kunnallisina, eivätkä Consejerían eli itsehallintoalueiden ministeriön alaisina, kuten muu koulutus. Saattaa tulla turhaa päällekkäisyyttä.

HISTORIAA

Sain Maríalta lainaan tämän kirjan:

Se avaa UU.PP. historiaa ja kertoo Extremaduran UU.PP. -oppilaitoksista. Kirja sisältää myös Marían kirjoittaman osuuden Castueran Universidad Popularista (sivut 303-314).

Historia alkaa … GRUNDTVIGista! Eli kansalais- ja kansanopistojen koko historian alusta Tanskassa, puolessavälin 1800-lukua, innoittajina tanskalainen luterilainen pappi N.F.S. Grundtvig ja pedagogi Kristen Kold, tanskalainen hänkin. Kirjan mukaan ensimmäinen kansalaisopisto perustettiin Norjaan v.1864 Grundtvigin oppeja noudattaen.
Kirjassa käytetään tästäkin kansalaisopistosta nimenomaan nimitystä Universidad Popular, joten luuloni, että Espanjassa ei ole kansalaisopistoja, on osoittanut täysin vääräksi. Olen taas viisaampi!
(Suomen ensimmäinen kansalaisopisto muuten perustettiin Tampereelle v.1899.)

Juuret ovat siis siellä, missä suomalaistenkin kansalaisopistojen juuret ovat (tiedoksi, että kansalaisopisto ja työväenopisto ovat aivan sama asia). Espanjassa kuitenkin otettiin käyttöön nk. ranskalainen malli, eli vasemmistolaisempi, radikaalimpi kansalaisopisto.

Mistä sitten tuo yliopistollinen nimi UNIVERSIDAD Popular? Ensimmäiset UU.PP. Espanjassa olivat yliopistojen lisäopetusta, vähän kuin meidän avoin yliopistomme. Ihan ensimmäinen oli Oviedon yliopiston perustama, vuonna 1901 ja seuraava Valenciassa 1903. Espanjan sisällissotaan mennessä (alkoi 1936) niitä oli jo 50. 

Sisällissodan loputtua alkoi Francon diktatuuri – ja UU.PP. lakkasivat olemasta kokonaan: vuosina 1939-1980 niitä ei löytynyt mistään. Kuningas Juan Carlosin myötä alkoi vähittäinen demokratisoituminen ja toiminta heräsi uudestaan henkiin. Universidad Popular ei enää liity yliopistoihin mitenkään, mutta on säilyttänyt nimen tuollaisena historiallisista syistä.


NYKYPÄIVÄÄ

María del Carmen (täällä kaikkia kutsutaan etunimillä, luulen että myös kunnanjohtajaa) kertoi, että Universidad Popular on PROJEKTI, joka painottaa kunnallista kulttuurielämää sekä elinikäistä oppimista ja joka vastaa yhteiskunnan tarpeisiin nopeasti ja tehokkaasti. Tai oikeastaan kulkee askeleen edellä pysyäkseen hengissä. Kuten hän edellä mainitun kirjan omassa osuudessaan kertoo, jokaisen kunnan UP on omannäköisensä.

UP:n tavoitteena on parantaa yksilön ja yhteisön elämän tasoa tarjoamalla yleissivistävää koulutusta ja olemalla kulttuurin keskus. Se voi auttaa pääsemään eteenpäin elämässä, myös sosiaalisen aseman parantamiseksi. Tällä hetkellä autetaan myös ammatillisen kouluttautumisen suhteen.

UU.PP. ei löydy kaikkialta Espanjassa, Marían mukaan esim. Katalonian itsehallintoalueella ei ole ainuttakaan. Kaiken kaikkiaan niitä on nykyään yhteensä 231 kahdellatoista itsehallintoalueella (joita yhteensä 17). Extremadurassa niitä on paljon.

UNIVERSIDAD POPULAR CASTUERASSA

Castueran UP toimii kulttuurikeskuksen tiloissa, josta löytyy myös kirjasto. UP:ssa on alkanut nyt 26. toimintavuosi, joten viime vuonna pidettiin 25-vuotisjuhlat. Toiminnan historiaa löytyy käytävän seiniltä hauskasti filminauhan muotoon tallennettuna. Tässä kohtaa filmiä näkyy kädentaitoja ja viittomien opetusta:



Ja tässä on kuulemma Rafa keskellä kuvaa opiskelemassa. En kyllä tunnistaisi!


Aiemmin Castuerassa opetukseen osallistuvat olivat  98% naisia, nykyiseen talouskriisiin saakka. Naisten aseman parantamiseksi ja yleensä lukutaidon parantamiseksi UP on ollut hyvin tärkeä oppilaitos.
Nykyisen talouskriisin vuoksi on miehiä tullut mukaan enemmän ja enemmän, koska työttömillä on täällä mahdollisuus kouluttautua eteenpäin, esim. opiskelemalla tietotekniikkaa tai englantia. Nyt opiskelijoista miehiä on jo 40%.  Ja oppilaissa on nykyään myös yliopistoista valmistuneita, mutta ilman työtä olevia nuoria. Heillekin UP tarjoaa työkaluja eteenpäin pääsemiseksi. Castueran UP:n tehtävä on vastata tämän hetken tarpeisiin ja se voi auttaa vaikkapa oman firman perustamisessa.

Rahat ja siis toiminnanmahdollisuudet ovat tiukilla sekä laman että poliittisten voimasuhteiden vuoksi. Heidän tämän syksyn ohjelmansa on vain kahdeksan sivun mittainen (löydät ohjelman tästä), kun esim. Liedon-Tarvasjoen kansalaisopiston painetussa ohjelmassa on 40 sivua.
Toiminta on siis selvästi pienimuotoisempaa. Kieliryhmiä on vain viisi, kaksi englanninryhmää, yksi saksan, yksi ranskan ja yksi arabian ryhmä.

Tanssia on enemmän ja esimerkiksi flamencon ryhmiä on käytännössä useita, eri-ikäisille suunnattuja. Harmi vain, että aikuisten ryhmä ei ole kovin suosittu.

Lisäksi löytyy tietotekniikan opetusta (12 ryhmää), kädentaitoja ja taidetta. UP on myös mukana projektissa, jonka tarkoituksena on mahdollistaa muodollisen tittelin saaminen sellaisille henkilöille, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta, mutta ovat taidoiltaan käytännössä ”mestareita”.

Ja tämän lisäksi heillä on erilaista kulttuurin tarjontaa, kuten viime perjantain teatteri-ilta (lippu oli 4€), joka oli tarkoitettu kaikille, mutta oikeasti se oli lastenesitys. Ryhmä oli ERITTÄIN hyvä työssään, erinomaista teatteria, jonka tarkoitus oli hauskuuttaa, erityisesti lapsia (välillä kerättiin yleisöltä kenkiä yms.).

Esityksen nimi oli Clase de los niños raros eli  'Omituisten lasten oppitunti'. Esiintyvä ryhmä on Apretacocretas.

Castueran UP:n kurssit kestävät lokakuusta kesäkuuhun, hinta on yleensä 15 tai 20 euroa KUUSSA (opettajat keräävät maksun) ja lisäksi he toimivat myös kesällä, lähinnä katutapahtumina.

Koska varoja on vähän, he ovat toiminnassaan hyödyntäneet ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, mutta tänä vuonna ei Rocío poikkeuksellisesti olekaan tuonut tänne näitä nuoria. Aiemmin, kun armeijankäynti vielä oli pakollista, heillä oli töissä siviilipalveluksessa olevia.

Suuri ongelma heillä on TILOJEN suhteen. Kerroin, että meillä kansalaisopistot toimivat usein iltaisin eri kouluilla, mikä on hyvin järkevää. Mutta Castuerassa se ei ole mahdollista ja siksi heillä on aina isoja vaikeuksia opetustilojen löytämisessä. Ehkä tähän vaikuttaa sekin, että toiminnot ovat eri hallintojen alaisia.

Lisätietoja Universidad Populareista löytyy esim. seuraavista Marían antamista linkeistä:

www.aupex.org   (yleistä tietoa Extremaduran oppilaitoksista)
www.feup.org     (koko Espanjan UU.PP.)
www.upcastuera.org  -täältä Castueran omilta sivuilta löytyy myös Proyecto Antaño, eli Castueran historiasta kertovien aikakausilehtien numerot.

                *  *  *


Olen harmitellut erästä asiaa: olen jättänyt hankkimatta virallisen henkilökortin. Ja nyt kaduttaa, koska passi ei samalla tavalla kulje mukana lompakossa, jos sen vaikka muistaisikin ottaa mukaan. Suomessa olen pärjännyt aina pelkällä ajokortilla ja passi on olemassa – joten olin täysin unohtanut asian!
Nimittäin täällä kysytään usein D.N.I. eli henkilöllisyystodistus ja pari kertaa olen joutunut tulemaan toisen kerran passin kera, koska ajokortti ei ole kelvannut. Joten: muistakaa hankkia henkilökortti!

ABANICO
Toinen virhe on, että en huomannut ottaa ABANICOa eli viuhkaa mukaan. Täällä on tarvetta sellaiselle koko ajan, vaikka eniten sitä käytetäänkin messuissa. 

Ja kolmas harmin aihe on, että en pakannut OAJ:n kalenteria mukaan! Tarvitsisin sitä nyt kovasti, kun ohjelmani on vaihteleva ja esim. tällä viikolla on kahdessa alakoulussa yhteensä neljä oppituntia (kerron Suomesta englanniksi). Olisi näppärä seurata kalenteria, kännykän muistissa minulla on ihan muut asiat.

Laitan nyt tietokoneen muistilaput näytölle – siihen kun ei tarvita nettiyhteyttä. Mutta ei se ole sama.



P.S. Kävin sunnuntaina messussa. Se oli lyhyt, vaikka samalla kastettiin kolme vauvaa. Siinä kohtaa, missä aikuiset kättelevät ('rauhantoivotus'), lapset rientävät kaikki eteen antamaan papille suukon poskelle! Tämä oli selvästi lasten suosikkikohta messussa.




perjantai 27. syyskuuta 2013

KAASUPULLOJA JA MUUTA ARKISTA

Suomessa on saappaanheittokisat, mutta eräällä paikkakunnalla täällä järjestetään BUTATHLÓN, eli heitetään kaasupulloja ja katsotaan, kuka viskaa pisimmälle. Kaasu pulloissa on nimeltään BUTANO ja kaasupullo on BOMBONA, joten minulla on siis kaksi BOMBONAS DE BUTANO.
Toinen on keittiön kaapissa hellaa varten ja toinen on siivousparvekkeella pesukoneen vieressä.


Bombonassa on kiinni/auki –asennot. Keittiön pulloa käytetään vain silloin, kun levyjä tarvitaan, mutta tämä vedenlämmityspullo on yleensä koko ajan päällä, eli siinä palaa tällainen liekki:


Itse en pidä sitä aina palamassa. Ja nyt vielä vähemmän kun tiistaina kotiin tullessani aukaisin keittiön oven siivousparvekkeelle, ja kuului kova humina. Liekki oli yltynyt aivan liian isoksi, joten äkkiä laitoin bombonan kiinni-asentoon. 

Lämmitys käynnistetään niin, että avataan bombona ja sitten painetaan kahdesta kohtaa yhtä aikaa: edessä ja alapuolella olevista nappuloista. (Edessä oleva siirretään ensin oikeaan kohtaan.) Olen muuten kuvanoton jälkeen pessyt tuon pinnan, nyt se on valkoinen.

Sitten kun bombona tyhjenee, se jätetään kaasupullomiestä varten näkyviin kadulle:


Hän vaihtaa pullon, kun kierroksellaan huomaa tyhjän ja tuo täysinäisen asuntoon, jossa se maksetaan hänelle ja annetaan euron kantopalkka (täysi bombona painaa paljon!)

Olen jo joutunut vaihtamaan kaasupullon kerran. Kävin Butanolla kysymässä, voisinko maksaa etukäteen, koska en pystynyt olemaan aamulla kotona, ja kävi se. Maksoin samalla kantopalkan ja summa oli 17,50€, en ole varma, oliko siinä jo kaasupullomiehen tippi vai ei, kun en tarkistanut, mitä sain takaisin. Ja jätin bombonani alas pihatasanteelle niin, että se varmasti näkyy kadulle ja päälle lappu, jossa ovinumero ja sana PAGADA (eli maksettu).

Erityistä oli, että ainakin kaksi henkilöä varoitteli siitä, että bombonan voi naapuri viedä, jos se seisoo käytävällä oven takana – vaikka muuten täällä ei tarvitse varkauksia pelätä lainkaan. Minä sitten jännitin, että onko se vielä siellä missä pitäisi, kun pääsin kotiin vasta aika myöhään. Mutta täysinäinen bombona kuitenkin odotti oven takana ja osasin ottaa sen jo käyttöönkin ilman ongelmia.

* * *

On hassua, että täälläkin on syksy ja kaikki puhuvat syksystä, vaikka lämpöasteita esim. tiistaina oli edelleen 34 (ei kylläkään enää tänään). Mutta arki on alkanut, lokakuussa alkavat harrastuksetkin toden teolla, joten ehkä se sitten syksyä tarkoittaa. Minäkin aloitan flamencon, JOS vain löytyy riittävä määrä aikuisia uuden ryhmän perustamiseksi. Castuera on niin pieni paikkakunta, että ei välttämättä onnistu.

Arkeen kuuluu siivous. Siivousparveke täällä on muuten kätevä! Siellä kaikki on piilossa, sinne mahtuu keräämään kierrätettäviä roskia ja ikkunan ulkopuolella on pyykkinarut. Pyykki kuivuu tässä lämmössä nopeasti! Ja narut ovat sisäpihalla niin, että kukaan ei niitä näe.
Siivoustarvikkeet ovat tässä, imuria ei ole, vaikka kerrankin haluaisin sellaista käyttää. 

 
Nyt kun ei ole ollenkaan mattoja, olisi tosi kätevä imuroida ja sitten ottaa kostealla. Tai märällä – kaikki ikkunat ja ovet kun ovat auki niin lattiat kuivuvat tosi nopeasti. 

Lattiaharja, ESCOBA, on todella huono, mutta en ainakaan vielä ole ostanut siihen uutta harjaosaa. Minusta tuo luutatyyppi on hyvin hankala, mutta tuollaisia ne ovat. Varsi pysyy samana ja ostetaan uusi harja.

Monilla näyttää olevan siivouspäivä lauantaiaamulla. Useat katutasossa asuvat naiset myös pesevät jalkakäytävän oman ovensa kohdalta lauantaisin. Samoin minun pihallani yksi katutason asukas pesi pihaa oman kulkukäyntinsä kohdalta. Siivoamiseen käyvät kyllä kaikki muutkin päivät, myös sunnuntai.

Aamulla kävellessä täytyy varoa parvekkeiden alla, että kukkien kasteluvesi ei osu päähän. Ja lauantaisin täytyy varoa parvekkeen pesijöitä. Vettä tulee iso määrä suoraan alapuolelle jalkakäytävälle ja kadulle. Ja huoletta myös pysäköityjen autojen päälle.

Jalkakäytävistä puheen ollen, ihmettelin, miksi usein kadun varsilla näkyy isoja vesipulloja:


Grazyna tiesi, että pullot estävät kulkukissoja käyttämästä paikkaa vessanaan. (Olisitteko arvanneet?)

Kaikissa taloissa ja huoneistoissa on PERSIANAS, eli kaihtimet joka ikkunassa ja ne ovat yleensä aina täysin kiinni. Niitä säädetään tällaisin nauhoin:


Vaikuttaa siltä, kuin haluttaisiin sulkeutua muilta omaan rauhaan, mutta todellisuudessa ne on pakko pitää alhaalla, ettei kuumuus tule niin rankkana sisälle. Itse pidän vain terassin kaihdinta alhaalla, enkä aina sitäkään, koska tulee liian pimeä, jos kaikki ikkunat pimennetään.

Katutason ikkunoissa on lisäksi REJAS eli rautaristikot, täällä Castuerassakin, vaikka täällä ei tarvitse mitään pelätä. 



Olen ollut täällä kohta neljä viikkoa. Kolmen viikon jälkeen alkoi kaikki jo olla tuttua – ja välillä meinaa jopa tulla aika pitkäksi. Muutenkin pelkään, ettei espanjalaistumiseni edisty toivotulla tavalla, koska tärkeimmät elintarvikkeeni ovat tässä:


Täytyy mennä toiseen kauppaan, jos ei näitä lähimarketissa (jonne minulla on alennuskortti) satu olemaan. Olen aina juonut maitoa, joten alkuun jouduin syömään paljon jogurttia, että elimistö sai haluamansa. Mutta sitten uskaltauduin ostamaan maitoa, vaikka purkit eivät löydykään kylmästä tai edes viileästä vaan ihan tavallisilta kuivatarvikehyllyiltä (vanhenee 16.11.).
Tämä asturialaismaito on ihan palkittukin makunsa vuoksi. Asturiaksen itsehallintoalue sijaitsee ihan pohjoisessa, vihreällä alueella Espanjassa. Siellä sataa paljon ja luonto on hyvin vehmasta, joten lehmät elävät mukavasti.

En kuitenkaan kehtaa maitoani ihan juomalla juoda (edes yksin omassa keittiössä!), kun kerta täällä maito on vain lapsille tai kuumana kahviin, mutta löysin tosi ihanat hedelmäiset murot, ja laitan niihin paljon maitoa aamuisin. Vatsa on tyytyväinen.

Leivässä on 8 eri laatuista vilja-ainesta ja on täysjyväistä – mutta syön sen kyllä aina paahtimen kautta. Selvitin englannin kurssin opettajille, että suomalainen ruisleipä on niin hyvää, ettei sitä tarvitse paahtaa.

Ja vielä yksi arjen asia: tämä kampi kuuluu terassin markiisiin, markiisi nostetaan tai lasketaan sen avulla.


Ennen pimeäntuloa pääskyset parveilevat tuossa taustalla olevassa pihapiirissä. Pulut herättävät aamuisin ja joku minulle tuntematon lintu sooloilee kirkuvalla äänellään aina silloin tällöin.


(P.D. Feliz cumpleaños a mi sobrino que cumple veinticinco años hoy, el 27 de septiembre.)





maanantai 23. syyskuuta 2013

IHMEMIES RAFA JA YLÄKOULUN OPETUS AIKUISILLE


Tässä aikuisopetuskeskuksessa Rafa on johtaja, sihteeri, talonmies JA lisäksi hän opettaa KAIKKI muut yläkoulun aineet, paitsi englannin. Hän opettaa myös espanjaa ulkomaalaisille ja jossain välissä ohjaa myös yliopistoon pyrkiviä nuoria ja auttaa muita opettajia… (Se on se La Serenan juusto!)

Rafa saa kuitenkin vain luokanopettajan tavallisen palkan; hän on koulutukseltaan luokanopettaja, joka on erikoistunut Espanjan kieleen ja kirjallisuuteen. Olen huomannut Suomessakin, että luokanopettajat kykenevät mihin vain, mutta en tiedä, suostuisivatko edes tähän kaikkeen!

Tämän kaiken päälle Rafa käy syyskuussa läpi koko aikuisopetusmateriaalipaketin, parantelee sitä ja laittaa nettiin kaikkien käytettäväksi. Ja nyt hän, tuon kaiken lisäksi, myös huolehtii minusta ja tutustuttaa minut oppilaitosten rehtoreihin, että minulle olisi tekemistä. Ja vastaa lukemattomiin kysymyksiini. Hän on kyllä todella hyvä selvittämään asiat: opettaja-ainesta!

Hän on myös tietotekniikkanero ja ihan älyttömän nopea kaikessa mitä tekee (no, nopeita täällä ovat kaikki, mitä töihin tulee – että pääsevät äkkiä kotiin perheen luo). Hänet tunnetaan täällä ja häntä kunnioitetaan, koska kaikki tietävät hänen kyvykkyytensä asiaan kuin asiaan. En ole siis mitenkään huonossa seurassa!  Kohta Rafa varmasti jo opettaa sen englanninkin, koska hän aloittaa englanninopiskelut paikallisessa Universidad Popular' ssa.

Oikealla Universidad Popular' n rehtori, jonka kanssa on piakkoin tarkoitus sopia haastattelusta.
No, Paco tekee saman työn ja on lisäksi näiden neljän, eri kunnissa olevien opetuspisteiden yhteinen  johtaja. Rafa ja Paco muodostavat erittäin hyvän parivaljakon erilaisuuksineen. Ja nämä kahden muun paikkakunnan uudet opettajat (jotka ovat aloittaneet työnsä vasta nyt syyskuun puolenvälin jälkeen) hoitavat myös kaiken omissa pisteissään pitkälti yksin.

Ihmettelin kauan, miten voi olla mahdollista, että luokanopettajan koulutuksella opetetaan yläasteenkin materiaali. Sitten selvisi, että aiemmin luokanopettajat normaalistikin opettivat oppilaansa 14-vuotiaiksi. Sen takia ei heitä edes pelota näissä aikuiskeskuksissa, vaikka normaalisti aineopettajat hoitavat nelivuotisen yläasteen täälläkin nykyään, kuten myös isompien paikkakuntien aikuiskeskuksissa. Näin pienissä nämä vakituiset opettavat ensimmäisen vuoden (eli yläkoulun kaksi ensimmäistä vuotta) ja aineenopettajat toisen vuoden (eli yläkoulun vuodet 3 ja 4).

Kouluissa Suomen yläkoulua vastaava E.S.O. eli EDUCACIÓN SECUNDARIA OBLIGATORIA kestää neljä vuotta, mutta näissä aikuiskeskuksissa kesto on tuo kaksi vuotta. Extremaduran hallinto eli CONSEJERÍA (erotuksena valtakunnallisista ministeriöistä) teetätti vuosia sitten yhteisen materiaalin aikuiskeskuksille ja Rafa oli mukana tekemässä kielten osiota (COMUNICACIÓN). Sittemmin Rafa on tälle 'minun' CEPA de Castuera -keskukselle lyhentänyt ja muotoillut oman versionsa – joka on nykyään käytössä koko Extremadurassa ja vähän muuallakin Espanjassa. Tällä koululla täällä on todella hyvä maine ja Pacolta ja Rafalta kysytään usein neuvoja – kyselyjä tulee jopa Espanjan ulkopuolelta.


Keskuksen materiaali on kaikki netissä ja kaikkien vapaasti ladattavissa. Sivussa olevassa linkkilistassa ja tässä linkissä löytyy kaikki opetusmateriaali ja kaikki muukin materiaali (esim. kaikki vanhat valtakunnalliset kokeet) vapaasti kaikkien ladattaviksi ja tulostettaviksi DESCARGAS-kohdassa. Ja etusivulla on näkyvillä kaikki yläkoulun moduulit ja siitä aukeavat vanhat kokeet myös. (Huomaa Suomen lippu – siitä saa konekielisen suomennoksen sivuista).

Ilmoittautuminen päättyy 25.9., joten viime viikolla Rafalla oli kova kiire, kun ihmisiä kävi paikan päällä papereineen. Työttömiä nuoria halutaan kannustaa sillä, että 18-25 –vuotiaat työttömät saavat 1000 euron rahan SUORITETUSTA kokeesta. Tänä syksynä samaan on oikeus myös kaikenikäisillä pitkäaikaistyöttömillä naisilla.

Aineryhmiä on kolme ja CEPAn lopuksi on iso ja erittäin tärkeä koe. Kokeita on kesäkuussa ja vielä syyskuun alussa (tänä vuonna 5.9.). Todistus suoritetusta yläkoulusta on elämän tärkein paperi täällä, ilman sitä on vaikea päästä eteenpäin, opiskelua jatkamaan tai töihin. Siksi nämä aikuiskeskukset ovat niin tärkeitä – monet eivät ole yläastetta koskaan saaneet suoritettua. Näissä voi myös vain tehdä puuttuvat osiot, eli ei tarvitse opiskella koko kahta vuotta, jos on jo jotain tehtynä.

Koe on CEPA-keskuksissa valtakunnallinen ja sisältää kaikki yläkoulun asiat kolmessa aineryhmässä, jotka ovat: COMUNICACIÓN (espanjan kieli ja kirjallisuus sekä vieras kieli – täällä englanti), CIENTÍFICO-TECNOLÓGICO (fysiikka, kemia, matematiikka, teknologia, biologia + terveys ja ympäristö) ja SOCIAL (historia, maantieto, yhteiskunta, musiikki + muut taiteet).


                           *  * *


Perjantaina 21.9. oli CEPA de Castueran ensimmäinen opettajainkokous, CLAUSTRO, tässä tämän keskuksen tämänhetkinen opettajakunta Castueran keskuksen kirjastossa:



Päässä on Paco (Francisco), joka on siis nimetty koko CEPA:n johtajaksi täällä, hän myös johti kokouksen. Rafa (Rafael) on oikealla ja häntä vastapäätä istuu Zalamean keskuksen uusi opettaja Guadalupe. Edessä oikealla on Cabeza del Buey' n uusi opettaja Amparo, joka on ollut töissä vasta muutaman päivän ja edessä vasemmalla on jo tuttu Tere (Teresa). Hän on neljässä keskuksessa kiertävä englanninopettaja ja opettaa Quintanassa ymmärtääkseni myös matematiikkaa.
(Yleensä nimet muuten lyhennetään 2-tavuisiksi, Antonia on täällä aina Toni ja Guadalupe on yleensä Lupe.)

Tämä kuva on otettu Opettajien kurssikeskuksen seinästä. Castuera on kunnista isoin, Quintana (jossa Paco ja Tere myös asuvat) on hiukan siitä lounaaseen. Zalamea on Castuerasta etelään ja Cabeza del Buey (härän pää) on kauempana idässä.

Kokous oli todella nopeatahtinen (!!!), sen aikana käytiin läpi myös viime vuoden budjetti, jonka tulos oli oikein hyvä, mahdollisesti Grundtvig-projektirahan myötä (heillä on jo kolmas oma kansainvälinen projekti menossa), mutta nyt on vaikeampi vuosi edessä, koska laman vuoksi on vyötä kiristettävä kaikkialla.
Sitten selvitettiin ilmoittautumissysteemiä näille uusille ja päätettiin materiaalipaketille hinta. (Aiemmin se annettiin ilmaiseksi. Kirjoja opiskelijat eivät tämän monistetun ja kierrevihoksi tehdyn – Rafa ja Paco hoitavat homman - paketin lisäksi tarvitse.)

Kokouksessa käsiteltiin myös paperinivaskaa, joka alkoi Extremaduran itsehallintoalueen Opetushallinnon lailla 4/2011, annettu 7.3., jonka artikkeli 121 mukaan jokaisella on oikeus elinikäiseen oppimiseen ja siksi hallinto tarjoaa joustavaa opetusta, jossa voi yhdistää yksityisen elämän, työn ja perheen sujuvasti koulutukseen.

Ja sitten yhtäkkiä siirryttiin luokkahuoneeseen, jossa Rafa opetti (vauhdilla tietenkin) nettiarkisto Dropbox -systeemin,  joka siis sijaitsee webbimaailman 'pilvessä'. Rafa käytti älytaulua, jonka käyttö oli Amparolle tuttua, mutta ei Guadalupelle. Kaikki neljä keskusta käyttävät Dropboxia, eli kun tehdään uusi paperi tai joku muutos, se on saman tien kaikkien kansioissa. Rafa on se, joka useimmin sinne tavaraa toimittaa. Siellä on kaikki opetus myös ja kaikki harjoitukset.

Amparo ja Guadalupe työskentelevät siis samalla tavoin yksin keskuksissaan kuin Rafa ja Pacokin, eli opettavat kaiken yksin ja hoitavat koko homman yksin, nyt ilmoittautumisista lähtien. Mutta molemmat ’pojat’ lupasivat auttaa kaikessa.

Francisco eli Paco on CEPA de Castueran varsinainen pomo ja johti kokoustakin. Hänen kanssaan myös sovin tulostani tänne ja olin muutenkin juuri Pacoon yhteydessä. Ennen tänne tuloani en ollenkaan ymmärtänyt, että Rafa onkin täällä Castuerassa ihan yksin ja minä sitten hänen parinaan. Osasin vain hiukan ihmetellä nettisivujen neljää 'aulaa' eli luokkahuonetta. No, nyt on asia selvinnyt ja on hyvä, että työskentelenkin Rafan kanssa,
koska Pacon murre on hiukan 'haastava'.

Nämä kaikki täällä ovat niin nopeaälyisiä, eivät vain nopeita liikkeissään, että nyt vasta kunnolla ymmärrän, miksi Suomessa asuvat espanjalaiset valittavat suomalaisten temperamentin puutetta. Luulin, että se tarkoittaa lähinnä sitä, että me olemme tylsiä ja hitaita. Mutta nähtävästi he myös kärsivät siitä, että meidän aivommekin liikkuvat kuin etanat paksussa mudassa. Täällä nimittäin temperamenttia on tuolla tukankin alla (ja hiuksiahan varsinkin naisilla yleensä riittää!). Minulle on tullut täällä ollessani sellainen tuntuma, että täkäläisten aivosolut ovat nopeampia kuin itse Usain Bolt.

(Tätäkään huomiota en olisi osannut tehdä ilman Grundtvig-ohjelman mahdollistamaa työelämän seuraamista.)

Ja sitten yhtäkkiä lähdettiinkin jo porukalla aperitiiville (minun on niin vaikea pysyä perässä näissä käänteissä). Oli kiire, että toispaikkakuntalaiset ehtivät vielä aperitiivien jälkeen kotiin syömään.

Olen aina ihmetellyt, mitä APERITIIVI tarkoittaa, mutta Rafan kanssa olen oppinut. Ja Pacon, koska jos Paco tulee käymään, lähdetään ilman muuta aperitiiville. Miehet ottavat yhden oluen, tai kaksi – tai joskus kolme. Enkä itse ole vielä keksinyt, mitä oikeasti ottaisin (espanjanopiskelijoille tiedoksi, että TOMAR on vain juomiseen tai syömiseen liittyvä, muuten ottaa on täällä aina COGER). Nimittäin mieluiten joisin joko jääveden tai kahvin, mutta kumpaakaan ei baarimikko oikein hyväksy – eikä kummankaan kanssa saa naposteltavaa. Yhden euron hintaisen oluen kanssa saa nimittäin näin paljon syötävää:
Olut maksaa euron ja naposteltava tulee ilmaiseksi.
Jos ottaa toisen oluen, saa lisää syömistä.
Annokset syödään hammastikuin,
saa samalla helposti useammalle.



Ilmaisen syömisen määrä ja laatu vaihtelevat baarista toiseen.
Ja yleensä toisen juoman kanssa
vaihdetaan vaikkapa lihasta sieniin.


Ja saman saa myös kokiksen kanssa (esim. Tere ottaa aina kokiksen) tai yleensäkin limsan. Ja myös alkoholittoman oluen kanssa (UNA SIN):

Rafan lempimerkki. Alkoholiton vaihtoehto näin hyvin esillä.
Kun muut lähtivät, jäimme Rafan kanssa kahdestaan vielä lopettelemaan oluita (baarimikko ei nimittäin uskonut, että otan veden) ja puhuimme – Espanjan KIRJALLISUUDESTA! Ja nimenomaan Espanjan kirjallisuuden kulta-ajasta (SIGLO DE ORO, noin vuosilta 1550-1650), jota rakastan. Ja Lorcasta ja Unamunosta. Rafa tuntee espanjankielisen kirjallisuuden erittäin hyvin. Hänen mielikirjailijansa on García Márquez, espanjalaisista hän pitää Celasta.

Hän kertoi, että se mitä luetaan (espanjalaiset lukevat keskimäärin erittäin vähän yhtään mitään) on dekkarikirjallisuus, tällä hetkellä ovat suosiossa varsinkin ruotsalaiset poliisiromaanit.

Puhuimme myös Pedro Almodóvarin elokuvista. Rafalla ei tällä kertaa ollut niin kova kiire kotiin, koska vaihteeksi hänen vaimonsa teki ruuan. Ai niin, en kai vain unohtanut kertoa, että tämän kaiken ja monen muun lisäksi Rafa myös yleensä laittaa kotona sekä lounaan että illallisen?





perjantai 20. syyskuuta 2013

HORARIO - AIKATAULU

Aikataulu täällä Castuerassa on nyt muuttunut 12.9. jälkeen, kun koulut ovat alkaneet ja aikuisetkin ovat palanneet lomilta töihin. Enää eivät lapset leiki kovaäänisesti ulkona klo 24, vaan he tosiaan taitavat olla jo sängyssä.

Suosittu puistoravintolakin on tyhjillään klo 24, vaikka viikko sitten se oli täynnä perhekuntia. Kuulemani mukaan ei loma-ajan jälkeen castueralaisilla ole enää varaakaan syödä ulkona kuin harvoin. No, varmaan viikonloppuisin sentään on taas kaduilla elämää yöaikaan.

Mummot ja paapat, joiden ei tarvitse lähteä aamulla mihinkään, he sentään vielä nostavat yöllä tuolinsa ulos jalkakäytävälle, että pääsevät paremmin turisemaan naapureiden kanssa.

Mutta kauppojen aikataulu pysyy suurin piirtein samana, eli


Tuo on hyvin yleinen aikataulu; klo 14 – 18 paikkakunta on kuollut: kaikki ensin syövät lounaan ja sen jälkeen lepäävät. Tuolla välillä ei voi käydä kaupoissa, eikä häiritä naapureita. Ei edes soittamalla. Siksi minulla on aina hyvää aikaa kirjoitella blogitekstejä valmiiksi täällä kotona, vaikka nettiin saan ne vain koulullani.  En ole ihan vielä itse tottunut tuohon aikatauluun, mutta luulen, että kohta. 

Joihinkin oviin on ilmestynyt syksyn, OTOÑO, aikataulu, eli iltapäivällä avataankin jo klo 17.30. Syksyn aikataulu on varmaan sama kuin talven aikataulu, yleensä puolen tunnin ero kesään.

Täällä Castuerassa aamulla eli POR LA MAÑANA tarkoittaa klo 14 saakka, sitä en niinkään tiedä, milloin aamu alkaa. Kesäaikaan on todella ymmärrettävää, että siestan aika on niin pitkä – täällä on todella kuuma! Kuuma on vielä klo 19, joten ihmiset lähtevät liikkeelle mieluiten vasta klo 20. Nähtäväksi jää, miten asia muuttuu loka-marraskuussa.

Kaupat siis menevät siestan ajaksi kiinni ja lauantaisin ne ovat auki vain aamulla (siis klo 14 saakka). Sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni koko päivän.

Kesäaikaan, ennen koulujen alkamista, illallinen aloitetaan joskus n. klo 22 aikaan, Rocíon perheessä kuulemma yleensä vasta n. klo 23.30 – he syövät illallisen usein ulkona. Lapset menevät nukkumaan n. klo 1 - 2(-3) välillä, kouluaikaan jo n. klo 23 (-24). Ja pienet koululaiset jo klo 21.00. Aikataulumuutos on lapsille VALTAVA!

Osa baareista ja ravintoloista on kiinni maanantait.


Sitten ROSKIKSIIN. Roskien keruulla on aikataulunsa myös, tässä eräs:



Rafan mukaan roskia ei saa viedä kuin vasta aikaisintaan kaksi tuntia ennen keruuaikaa, että ei alkaisi tulla ikäviä hajuja. Mikä on tosi järkevää MUTTA Rafan lisäksi harva tuota sääntöä noudattaa. Minun naapurini ainakin sanoi, että ei kukaan sääntöä muista, hänen miehensäkin vie roskapussin aina aamulla töihin lähtiessään. 

Monissa roskiksissa lukee, että lauantaisin ei saa niihin roskiaan laittaa (kun vasta sunnuntai-illalla kerätään perjantai-illan jälkeen), mutta ei sitäkään sääntöä varmaan noudateta.



KIERRÄTYS, RECICLAJE, kyllä toimii, ainakin roskisten perusteella. Tummemman vihreät VERDE ja ruskeat MARRÓN roskikset ovat näemmä molemmat sekaroskia varten, sininen AZUL on kartonki ja paperi, keltaiseen AMARILLO laitetaan kaikki tölkit, muovipullot ja –rasiat, hedelmäpussit, karkkipussit ja yleensäkin kaikki pakkausmateriaali, myös mehu- ja maitopurkit (ei siis siniseen). Näin periaatteessa, KÄYTÄNTÖ onkin sitten eri juttu...



Sitten on erikseen eripuolilla pyöreitä, vaaleamman vihreitä roskiksia, lasia varten.


Terassiltani näkyy meikäläisen roskikset, ja siellä on sekaroskien lisäksi sininen ja keltainen CONTENEDOR



* * *

Että ei jäisi sellainen käsitys, että espanjani luistaa erinomaisen hienosti, kerron, että välillä ymmärrän ihan väärin ja useasti pelkään ymmärtäneeni väärin. Eikä asiaan aina ollenkaan vaikuta täkäläinen murre. Mutta kävi tässä viikko sitten niinkin, että väärinymmärtäminen oli hyödyksi.

En tullut tänne missään tapauksessa shoppailemaan, eikä Grundtvig-apuraha ole sellaiseen tarkoitettukaan, saati että moiseen riittäisi. Mutta niin vain (taas) kävi, että kun katselin muiden paikkakuntalaisnaisten vaatetusta, otin paineita ja siispä ostin minäkin kaksi lyhyttä hihatonta kevyttä kesämekkoa. Täällä kun kuuman ilmanalan takia myös hyvinkin iäkkäät rouvat käyttävät sellaisia, reisistä huolimatta (vielä on korkeakorkoiset sandaalit hankkimatta…).

Olen erittäin huono tinkimään, REGATEAR, mutta ymmärsin hinnan aivan väärin, kun kyseessä oli kuitenkin alennusmyynti ja myyjä sanoi, että en katsoisi hintoihin (ei ollut mikään halpakauppa). Meille tuli oikein kiistaa väärinymmärryksen vuoksi – ja lopulta sain kaksi pikkumekkoa hyvin mukavaan hintaan, koska hän ei kuitenkaan antanut minun lähteä kaupasta tyhjin käsin.

En ollut ymmärtänyt, miten kuuma täällä on ja miten pitkään lämmintä kestää (luulen, että noita mekkoja saan käyttää vielä puolessavälin lokakuutakin), vaikka esim. nykyään Naantalissa asuva Begoña oli yrittänyt asiaa selvittää. Sen verran on tuon lämmön energia kuitenkin muuttunut, että enää ei ole aivan pakko kulkea koko matkaa kadun varjoisella puolella.


Täällä on markkinat joka torstai-aamu ja eilen kulkiessani valtavan markkina-alueen kautta tänne työpaikalle huomasin, että tarjolla oli jo talvivaatteita, eli pitkähihaista puseroa, neuletakkeja, sukkia ja tossuja. Naiset sovittivat päälleen syystakkeja. Kesä on siis kuitenkin muuttumassa syksyksi ainakin castueralaisittain.

Loppuun pieni urheilu-uutinen: TV-uutisten alalaitatekstin mukaan Alonso on sitä mieltä, että Kimi oli paras valinta.





maanantai 16. syyskuuta 2013

CHURROS + ENSIMMÄISET OPPITUNNIT


Kaikki espanjanopiskelijat joutuvat alkuvaiheessa ihmettelemään, mitä ovat CHURROS. Lauantaina, aamulla, linja-autoasemalla seurasin, kun CHURRERÍAn, eli churrojen myyntipaikan, edessä oli koko ajan pitkä jono, kun ihmiset ostivat churroja aamiaiseksi.

Yleensähän niitä todellakin syödään aamiaiseksi, mutta ferian aikaan niitä syötiin yöllä, ennen kotiinlähtöä. Churropaikka oli usein klo 01.00 jälkeen aivan täynnä ja pojilla riitti kiirettä, että ehtivät kaikkia palvella.
Feriassa söin itse ensimmäistä kertaa churroja! En ollut ennemmin missään tullut niitä nauttineeksi, mutta nyt on tämäkin tärkeä kokemus takana. Churroja nautittiin feriassa oikeaoppisesti kuuman suklaajuoman kera, kuten kuvasta näkyy:

Grazyna kastaa churroaan suklaaseen
Ja AAH mikä nautinto!


Grazyna oikeasti rakastaa churroja! Minulle ensimmäinen kerta oli liian makea, en yhtään innostunut, mutta toisella kerralla otinkin jo kaksi ja Grazyna tietenkin kolme.

Tämä herra oli todella ahkera feriaöinä, hän teki yksin kaikki churrot. Tässä hän nostaa churrokierrettä öljystä, jonka jälkeen vaimo saksi ne pätkiksi (yksi pätkä maksoi 20 senttiä). Churro muistuttaa hiukan meidän reikämunkkejamme, mutta on vähemmän makea.



 * * *

Aloitin opetuksen aikaisemmin  kuin muut Castuerassa, eli jo tiistaina 10.9. 
Espanjan 17 itsehallintoalueesta (Andalusia,  Katalonia,  Kanarian saaret  jne) viidessä koulu alkoi ma 9.9. ja lopuissa sitten vähitellen sillä viikolla, viimeiset perjantaina kuten Extremaduran itsehallintoalueella.


Eli täällä Castuerassa koululaiset aloittivat koulun ferian ja fiestan jälkeen perjantaina 13.9. ja sitten olikin taas viikonvaihde! Sopii tämän seutukunnan mentaliteettiin hyvin.

Minä siis aloitin jo viime tiistaina ja nyt minulla on opetusta kolme kertaa viikossa klo 10-11.30. Yksityisopetusta – eikä suinkaan englantia vaan espanjaa!


Rocíon (hänet olen esitellyt tekstissä 'Oppimisesta') puolalainen ystävä Grazyna, jonka kuvia näitte jo edellisessä feriapäivityksessä, asuu Rocíon luona nyt ja tarvitsee espanjan kielen vahvistamista. He tulivat kysymään Rafalta, voisiko hän auttaa, mutta Rafa ei voi vielä aloittaa opetusta. Minä tarjouduin, ja Rocío oli kovin epäileväinen, mutta nyt meillä siis on Grazynan kanssa ollut jo useampi tunti espanjaa.

Hänellä on aivan samat asiat vaikeita kuin suomalaisillakin (ser/estar, objektipronominit, gustar…), joten enköhän pärjää, vaikka olenkin nykyään yleensä kieltäytynyt yksityisopetuksesta. Ja kankeasti onkin tuo opetus lähtenyt liikkeelle, en ole vielä löytänyt hänelle parhainta tapaa opettaa.

Onneksi minulla on muistitikut mukana! En ollut ajatellut, että opetan espanjaa Espanjassa, mutta tikuilla on harjoituksia ja onpa myös erään lukiosarjan neljän kurssin materiaalit. On muuten tässä vaiheessa tosi kiva, että opettajaopas on ollut netissä, ja sieltä on sitten siirtänyt materiaalit tikulle. Opettajaopas kulkee kevyesti mukana!

On minulla yksi lukion oppikirjakin mukana, toisesta sarjasta, ylimääräinen kappale, jonka olin ajatellut lahjoittaa koululle. Se on on kylläkin 1-kurssin kirja, joten ei siitä ole tässä tapauksessa paljon hyötyä, Grazyna on Puolassa opiskellut espanjaa jo.

Ilman tätä kaksipuolista epäsäännöllisten verbien pyörää ei Grazyna tule toimeen.
Aloitimme hänelle tutusta perfektistä ja siihen löytyi vielä kirjasta harjoituksia (Grazyna muuten pitää tästa oppikirjasta kovasti, koska on suuri romantikko - aivan erityisesti hän ihastui rakkauskirjeeseen, joka hänellä oli 'läksynä'). Siirrymme sitten objektipronomineihin, koska hän kokee ne hankaliksi ja vasta sitten otetaan imperfektit ja ne ovat hänelle ne tärkeimmät, koska hän ei ole niitä koskaan kunnolla opiskellut, eikä varsinkaan osaa käyttää niitä puheessa.

Tässä Grazynan Puolassa käyttämä oppikirja.

Oppikirja on hyvä ja hyvin samanlainen kuin Suomessa käyttämämme PAITSI että 1-kirjan lopussa on jo SUBJUNKTIIVI, mitä en kyllä valitsisi näin alkuvaiheeseen.

Yksi sellainen ongelma Grazynalla on, joka ei ole niinkään suomalaisille opiskelijoille yleinen: sanapainotus menee pieleen ja siksi espanjalaisten on välillä hankala häntä  ymmärtää.

Grazyna on oppinut espanjaa olemalla hyvin paljon Facebookissa espanjankielisten henkilöiden kanssa ja niinpä hänellä onkin hyviä ystäviä sekä Espanjassa että Perussa. Hän osaa kirjoittaa oikein hyvin ja kun nämä ystävät ovat soittaneet hänelle, he ovat suuresti olleet hämmästyneitä siitä, että Grazyna ei ymmärräkään puhetta, eikä osaakaan ilmaista itseään suullisesti. Olen rauhoitellut oppilastani sillä, että puhe tulee aina viimeisenä, eli tilanne on tyystin normaali.

Facebookissa eivät espanjalaiset käytä painomerkkejä, eivät yleensä muutenkaan, joten Grazyna ei ole tullut opetelleeksi painotusta. Nähtävästi ei oppitunneillakaan ole kiinnitetty asiaan mitään huomiota.
Sanoisinkin nyt, että on edelleen erinomaisen hyvä luetuttaa oppilailla tekstejä ääneen oppimisen alussa ja todellakin kiinnittää huomiota ääntämiseen ja myös sanojen painotukseen ja auttaa huomaamaan painomerkki. 

Tulemme täällä harjoittelemaan lukemista ja sanapainotusta Grazynan kanssa, mutta olisi ollut parempi, että asiaan olisi kiinnitetty huomiota paljon aiemmin.

Oppilaallani on erittäin hyvä sanavarasto ja hän osaa hienosti käytännön fraaseja, siksikin, että on tuntenut Rocíon jo 10 vuotta. Rocío on tuonut Grazynan erityisnuorisokeskukseen Puolaan espanjalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä ja siksi he ovat tunteneet niin kauan.

Grazyna on espanjalaisempi kuin espanjalaiset itse, erityisesti eteläespanjalainen, eli avoin, iloinen, ei stressaava. Hän on oikeasti erittäin hauska ihminen ja saa espanjalaisetkin täällä aina nauramaan omalla tunnekielellään. 

Hän on nyt vuoden ’burnout-lomalla’ rankasta työstään (Grazyna antoi luvan kertoa). Hän kyllä rakastaa työtään, mutta hän on opettaja ja tukihenkilö erityisvaikeille nuorille (esim. huume- ja alkoholiongelmaisille) Puolassa ja on tehnyt työtä jo 29v, 19-vuotiaasta lähtien (hän kouluttautui samalla kun kävi töissä).

Hän rakastaa työtään ja nuoriaan, mutta ongelmat ovat valtavat ja hän tarvitsee nyt vuoden ajan aivan erilaisen ympäristön, joten hän on valinnut Etelä-Espanjan ja Perun, koska ihmiset ovat iloisia, avoimia, eivätkä ota ’pulttia’ oikein mistään ja Perussa kuulemma hänen ystävänsä ovat erittäin rauhallisia, eivätkä kaadu vastoinkäymisiin, kuten hänen työssään ihmisille käy.

Hän saa koko vuodelta täyden palkan, vaikka ei ole päivääkään töissä. Tällainen mahdollisuus on tuossa työssä, koska se tiedetään valtavan rankaksi. Eikä Grazyna valita nuoristaan, hän rakastaa heitä ja aina puhuu heistä hyvin lämpimästi, mutta ne nuorten VANHEMMAT…





* * *


KUTEN ARVASIN, Suomen PISA-menestyksestä tullaan kyselemään. Opettajien keskuksessa (Centro de Profesores)  aloitan 24.9. englanninkielisen seminaarin, jota myydään juuri Suomen Pisa-menestyksellä. 

Periaatteessa on kyseessä keskustelukurssi opettajille, mutta teemoina ovat Suomen ja Espanjan kulttuuri ja koulutus. Tunteja on yhteensä 30, kertoja 10, joten keskustelukurssiksi se on yhtenä kertana turhan pitkä, on väsyttävää puhua vierasta kieltä kolme tuntia! Saan / joudun siis  esittelemään Suomea enemmänkin englanniksi, opettajat saavat samalla puheen ymmärtämisen koulutusta, jos sitä tarvitsevat. (Sain juuri kuulla, että CEPAn Paco ja Tere ovat ilmoittautuneet kurssille jo!)


Nyt täytyy tällä hetkellä kyllä myöntää, että asiat tulevat paremmin mieleen espanjaksi kuin englanniksi… En ole vielä puhunut englantia sanaakaan kenenkään kanssa, onneksi vuokraemäntäni 17-vuotias lapsenlapsi Clara tulee harjoittelemaan englannin puhekieltä kanssani. Juttelemme täällä hänen entisessä kodissaan yhden tunnin viikossa englanniksi. Sehän on Grundtvig-tavoitteiden mukaista, eli minun täällä olemiseni hyödyttää tämän yhteisön ihmisiä.

Sain jo Riika Väliahteelta Cimosta hyviä englanninkielisiä linkkejä suomalaisesta perusopetuksesta ja sain myös Turun iltalukion rehtori Erja Vihervaaralta hänen Saksassa pitämänsä esityksen suomalaisesta koulutuksesta. Olen lyhyen saksani unohtanut aika pitkälti, mutta sen verran ymmärsin, että Erjan tekemä esitys on kerta kaikkiaan UPEA! Hänellä on koko opetuksemme historiakin PP-dioillaan. 

Osasin Erjalta kysyä, koska tiesin hänen olleen Saksassa Grundtvig-apurahalla ja häntä oli pyydetty pitämään asiasta esitys.
Jos jollakulla on jotain materiaalia Pisa-menestyksemme syistä tai koulutuksestamme yleensä, otan mieluusti kaiken mahdollisen avun vastaan osoitteeseen heli.hukka(at)gmail.com. Oppilaitoksessani saan kyllä sähköpostin luettua.






torstai 12. syyskuuta 2013

FERIA Y FIESTAS

On ollut rankkaa, FERIA on tappava. En millään enää jaksaisi lähteä joka ilta klo 23 juhlimaan… Onneksi täällä ei tarvitse juoda mitään, mutta pelkkä valvominenkin käy raskaaksi meikäläiselle. Ja sitten tapahtumia on päivälläkin, jopa kuuman siestan aikaan. Tapahtumat siis alkoivat 6.9.

Castuera on pieni paikkakunta, joten juhlintakin on pientä, mutta minulle kaikki oli suurta ja ihmeellistä. Varsinkin Castueran suojeluspyhimyksen juhlinta, joka löi ällikällä.

Rafa auttoi hankkimaan ferian ohjelman kunnantalolta:

Ohjelmakirjassa on nimeltä mainittuina kutsuttu oikein erikseen juhlimaan ne 51 lasta, jotka ovat syntyneet vuoden sisällä edellisestä feriasta. Etunimissä on paljon erilaisia, mutta kolme Babloa löytyy ja kaksi Juliaa + 2,5 Juania.

Koulut alkavat nyt heti ferian jälkeen, 13.9., vaikka opettajat ovatkin olleet töissä jo 2.9.lähtien. Tarkkaan ottaen varsinainen feria loppui jo tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja sitten nähtävästi alkoi fiesta, eli Castueran oman pyhimyksen (Virgen del Buensuceso) juhlinta. 

Castueran suojeluspyhimyksen päivä on 12.9., joka siis on tietenkin vapaapäivä. Osa ihmisistä lopetti juhlinnan feriaan, vaikka varsinainen ”hulluus” alkoi vasta pyhimyskulkueessa 11.9. Se olikin minun ensimmäinen pyhäinkuvakulkueeni ikinä.

Vaikeat ajat ovat jatkuneet täälläkin, kuten koko Espanjassa, mutta kunnanjohtaja ja muut vaikutusvaltaiset ohjelmakirjassa vakuuttivat, että siitä huolimatta jokaisen kuuluu saada feriansa, joten Castueran johto tarjosi edelleen kaiken muun ILMAISEKSI paitsi härät, koska ´feria on jokaiselle kuntalaiselle tarkoitettu ja koska kaikki espanjalaiset ansaitsevat feriansa´.

Nähtävästi joillain lähipaikkakunnilla on jo siirrytty maksullisiin konsertteihin vaikean taloustilanteen takia, mutta Castuerassa haluttiin, että jokaisella on tasavertainen oikeus osallistua, joten he tarjosivat nimenomaan ilmaiskonsertteja, mutta ei maailmankuuluja nimiä.

Yksi kuuluisa bändi täällä kuitenkin esiintyi, tasavertaisesti kaikille, minulle tuntematon, mutta Espanjassa oikein suosittu Seguridad Social (eli ’Sosiaaliturva’). Ulkoilmakonsertin piti alkaa klo 23.30, mutta se alkoi, kuten täällä usein käy, vasta joskus seuraavan päivän puolella. Ja kaikki castueralaiset, vauvasta vaariin, olivat paikalla. 


Tässä vielä bändin solisti ja johtohahmo:

Erinomaista rock-musiikkia melkein Hurriganes-tyyliin. Mutta minulle mieluummin flamencoa, por favor.

En tiedä, mihin aikaan lapset menevät nukkumaan, ehkä (toivottavasti) joskus klo 2-3 välillä. Mutta kun koulut alkavat 13.9., sitten menevät jo selvästi aiemmin.

Sehän täällä Espanjassa on viehättävää, että KAIKKI ovat paikalla yöaikaan, eikä tarvitse pelätä yhtään mitään, Castuerassa ei tarvitse pelätä varkaitakaan, ei edes ferian aikana.

On ollut mielenkiintoista seurata, miten vauvoja alkaa tulla paikalle joskus klo 23 aikaan, kun ensimmäiset perheet ovat saaneet illallisensa syötyä. Ja juhlimaan tullaan yhdessä, isoina porukoina, sukupolvet lämpimästi toisiaan poskille suukotellen. Vauvasta vaariin, koko suku – ja aina yhdessä. He vaikuttavat onnellisilta ja terveiltä, yhteisöllisyys sen tekee, kontakti perheeseen ja sukuun on todella kiinteä. Ja lapsia rakastetaan avoimesti! Ja lapset ovat myös todella nättejä!

Lapset onkin huomioitu todella hyvin koko ferian aikana, sekä öisin että päivisin. Minua viehätti yöllä tämä elävien pikkuponien karuselli:

En ole vielä itse nähnyt työttömyyden tuomaa ankeutta täällä. Ihmiset ovat yhdessä ja vaikuttavat onnellisilta. Ja ravintoloissa käydään syömässä isoina ryhminä. On siis kuitenkin jonkin verran rahaa liikkeellä.
Nyt ferian aikaan syöminen olikin välillä todella halpaa, kun lounasaikaan oli ilmaismaistiaisia (DEGUSTACIÓN) – eikä määrässä säästelty. 

Tässä annos vasikanlihaa ilmaiseksi:


Tässä olen sitä syömässä feria-alueella vuokraemäntäni Pepin seurassa.:


Mukana myös hänen miehensä. Vasikanliha (ohjelmassa luki caldereta de vaquilla, mutta yleisemmin TERNERA) oli paikallista, todella maukasta ja mureaa! Paellaa en sitten päässytkään maistamaan, paellera oli valtava, mutta ehtipä vain loppua, kun viivyttelin hyvässä seurassa niin pitkään. No, oikeastaan ei enää olisi mitään vatsaan mahtunutkaan. (Huom! juomat maksetaan kyllä).

Toisena päivänä maisteltiin paistettuja kananmunia:


Vasikat olivat esillä, mutta myös lampaat, OVEJAS, ja näistä sitten se kuuluisa La Serenan juusto tehdään:



Castuera on pieni paikkakunta, joten feriakin on espanjalaisittain pieni. Se mikä puuttui, oli sevillanas-tanssi casetoissa kaikille, samoin yleisön sevillanas-asut. Tanssia oli kyllä, mutta vain erillisinä esityksinä:


Ja flamencoa lauluna, musiikkina ja tanssina. Paikallinen Universidad Popular (jonka nimi on hämäävä, on enemmänkin hiukan kansalaisopistoja muistuttava kulttuurifoorumi – esittelen oppilaitoksen joskus myöhemmin paremmin, johtajan olen jo tavannutkin) opettaa flamencoa monille eri ikäryhmille, mutta pienimmillä taisi olla eniten perhosia vatsassa:


CORRIDA, eli härkätaistelu kuuluu kuvaan täälläkin, mutta maksullisena, joten areena ei tullut täyteen. Tapahtuma oli hevosten selästä, joten härkien sarvista oli kärki typistetty, etteivät hevoset vahingoitu.

Päiväsaikaan oli usein pääaukiolla (Plaza de España) tällainen tungos:


Tässä kuvassa näkyy juuri ja juuri (oli vaikea mitään nähdä, saati kuvata), mistä oli kyse: Castueran oma versio Pamplonan kuuluisasta härkäjuoksusta eli kylän nuoriso kisaili nuorten hiehojen kanssa (vaquillas).


Hiukan leikkivät härkätaistelijaa tai juoksivat vasikkaa pakoon tai hyppivät sen yli jne. Vasikoille se ei tainnut olla ihan niin mukavaa leikkiä, mutta tämä oli todella suosittu feriatapahtuma, joka toistui päivittäin.

Vanhemmalle väelle oli öisin omia konserttejaan


ja nuorisolle ihan oma myös:

Lisäksi nuorisolle oli alueella disco nimeltä BATICANO, ja välillä lehterille nousi erittäin taitava show-mies, joka tanssitti porukkaa sellaisella innolla, että epäilen hänen oikeassa elämässä olevan zumba-ohjaaja.


Seuraava kuvanotto herätti uteliaisuutta, nuoret eivät oikein ymmärtäneet, miksi halusin pulloista otoksen. Kuvassa näkyy nimittäin nykyespanjalainen ilmiö nimeltä BOTELLÓN.


Täällä se tuntui kovin viattomalta, kun paikalla kulki koko ajan nuorten vanhempia, isovanhempia ja pikkusisaruksia. Mutta muuten Espanjassa aletaan olla jo huolissaan nuorten juomisesta. He juovat sentään (toistaiseksi) vain viikonloppuisin, mutta PALJON.

Lopussa tulee vielä kuvasarja Castueran feriasta. Mutta ensin ferian loppumisen jälkeen heti alkaneeseen fiestaan, eli Castueran suojeluspyhimyksen juhlintaan.

Miehet koristelevat katua Virgen del Buensuceson kulkuetta varten:











Tässä kuva miehistä, jotka selvittivät oppilaalleni/ystävälleni Grazynalle ja minulle, mitä oikein on tapahtumassa ja mikä on aikataulu. Vasemmanpuoleinen mies oli hän, joka tiesi kaiken, muuten olisikin jäänyt paljon asioita pimentoon:




Tämä on Castueran kirkossa otettu kuva Nuestra Señora del Buensucesosta, ennen kuin hänet nostettiin kulkueeseen:

Kulkue eteni nopeasti, ainoastaan välillä pysähtyivät vaihtamaan kantajia tai yrittivät sytyttää sammuneita kynttilöitä:






Matka oli juhlan aattona vielä lyhyt, se päätyi tähän Neitsyelle nimettyyn pikkukirkkoon:


Tämän jälkeen pikkukirkon vieressä tarjottiin euron ruokalajitelma, juotiin olutta (!) tai cokista (euron kappaleelta nekin), bändi soitti tanssimusiikkia ja sitten TANSSITTIIN!







Tämä herra tanssi yhden kokonaisen
kappaleen pitäen koko ajan olutlasia 
päälaella:

Seuraavassa kuvassa näkyy punapuseroisena  hänen ylpeä vaimonsa. He olivat erinomaisia tanssijoita, erityisen hieno oli heidän PASODOBLENSA. 

Meidät Grazynan kanssa suorastaan pakotettiin mukaan tanssimaan. Joku keksi esitelläkin meidät ja niinpä bändi kertoi, että paikalla on puolalainen ja suomalainen ja meille omistettiin oma kappale – ja olutlasiherra nappasi minut parikseen, mikä oli tosi kiva, koska hän on todella hyvä tanssija. 

Myöhemmin meille soitettiin toinenkin laulu.


Naiset veivät meitä tanssimaan, ei mikään auttanut. Tällä tavoin jatkui ainakin klo 03.00 saakka:


Minä halusin kotiin jo klo 24 ja paikalliset naiset yrittivät estellä. Nimittäin kolmen maissa yöllä tulee Neitsyen lippu ja sen jälkeen on tarjolla juhlakakkua. Mutta pystyin pitämään pääni ja Grazyna lähti myös ja kävelimme vanhan kaupunginosan vanhojen talojen kautta kotiin lämpimässä yössä – ja ihmettelimme! Myös Grazyna oli ihmeissään, vaikka on kotoisin katolisesta maasta.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että tuo kaikki, kirkko, usko, olut, tanssi, hauskanpito – se kaikki on todella TERVE ja oikein ymmärretty sekoitus. Kirkko mukana kaikessa. Kirkossa pidetään hauskaa (ja hauskaa todella oli – itsekin unohdin täysin ikäni!)

En tiedä, menivätkö he nukkumaan missään vaiheessa, koska sitten klo 7.30 oli tärkeä messu, johon nämä ihmiset ilman muuta osallistuivat (en minä!) ja klo 9 maissa ilmainen aamiainen kaikille.

Itse osallistuin vasta klo 13.30 samaisella kirkonnurkalla järjestettyyn espanjalaisen perunamunakkaan kisaan, eli CONCURSO DE TORTILLA– toki vain seuraamalla. Nyt minulla oli jo paljon tuttuja edellisiltayön jäljiltä. Olipa mukavaa, kun löytyi AMIGOS monelta suunnalta!

Kuvissa ensin kaikki kisaan osallistuneet perunamunakkaat ja suurin osa tuomaristosta ja sen jälkeen kuvat erittäin tasaväkisistä munakkaista numeroilla 1 ja 7. Kisa ei meinannut ratketa millään:


Tässä kuvassa vasemmalla lopulta munakaskisan voittajaksi julistettu herra nimeltä Raúl Morillo - ja keskellä Castueran kunnanjohtaja Paolo Atalaya.


Ja sen jälkeen me saimme SYÖDÄ kaikki nuo munakkaat ja sitten – jälleen TANSSITTIIN! Sama kaksihenkinen orkesteri oli paikalla taas. 

Täytyy kyllä sanoa, että ne uusista ystävistämme, jotka olivat valvoneet juhlakakkuun saakka ja sitten menneet aamumessuun klo 7.30 – heistä todellakin paistoi jo väsymys (naisista siis, ei miehistä)! Mutta vielä tämänkin illan aikoivat jaksaa!

Vaikka tämä kaikki oli valtavan hauskaa ja sisälsi paljon tanssia ja olutta, eivät läheskään kaikki castueralaiset osallistuneet, nähtävästi koska kyse oli kirkon juhlasta. Nuoret puuttuivat, ymmärrettävästi, kun luvassa oli vain rumbaa ja pasodoblea. 
Oikeastaan hauskanpito oli täällä Neitsyen juhlassa paljon iloisempaa (suorastaan hullua!), kun oltiin vain tuttujen kesken. Feriaan osallistuu Castueran ulkopuoleltakin tulevia ja todella suuri määrä ihmisiä.

Illalla 12.9. klo 19.00 osallistuin Virgen del Buensuceso –pääkulkueeseen sekä viimeiseen juhlamessuun. 


Kulkueessa marssivat edellä ensin lapset kansallisasuissaan, sitten perinteisessä extremaduralaisessa asussa ’köyhät’


ja sitten ’rikkaat’:

Kuuden naisen tanssiryhmä esiintyi Neitsyelle kolme kertaa pitkän kulkueen aikana. Tanssit olivat UPEITA ja minulle tyyppilaji oli ihan uusi. Oli hieno sekin nähdä!


Pappi puhui messussakin (paljolti käsin) ilosta ja tanssimisesta. Messu oli aika lyhyt, onneksi, koska sain vain seisomapaikan. Lopussa kaikki menivät jonoon, enkä ollut tajunnut, minkä takia. Ensin ymmärsin, että Neitsyelle pitää antaa avainrengas, mutta sitten huomasin, että rengas annetaan kaikille jonossa oleville.

Katolisuus on itselleni vaikea ymmärtää ja hahmottaa, mutta jollain tavoin haluaisin päästä hiukan sisälle, koska katolisuus liittyy kaikkiin espanjankielisiin maihin. Ja lisäksi ihailemani ja vuoden päästä syyskuussa 150v täyttävä Miguel de Unamuno oli sitä mieltä, että tosi espanjalaisuus on kahden asian summa: Don Quijote ja katolinen usko. Näin ainakin OLI silloin, ajat ovat toki muuttuneet.

En joutunut antamaan Neitsyen kuvalle suudelmaa, kuvaa ei edes tarjottu minulle – tai sitten ei tarjottu siksi, että en laittanut astiaan rahaa. Mietin miten mahtaa käydä avainrenkaan kanssa, mutta niitä olikin jakamassa jo edelliseltä illalta tuttu MIES, joka kyllä antoi renkaan minulle.

Vähän ehkä rumasti tehty minulta mennä jonoon (menin sentään kuitenkin ihan viimeisten joukossa), mutta toisaalta eräs organisoijista (mies hänkin) oli jo sanonut, että minäkin voin sinne mennä. Jollain tavalla kuitenkin minulle kiva muisto Castuerasta. Tässä tämä rengas.




Ja lopuksi takaisin varsinaiseen feriaan. Olen ollut sen verran juhlatuulella, että olen hiukan leikkinyt Picasa-ohjelmalla.













Tässä siskokset. Vain toinen taitaa flamencon.







Täällä ei suinkaan tanssita humppaa, vaan tietenkin PASODOBLEA. Ja kyllä vaarikin jaksaa kello neljään aamulla!



Kaikkein nuorin flamencon harrastaja oli myös kaikkein innokkain.


Viimeinen kuva vain vakuuttamaan, että kyllä minä kuitenkin jaksoin paikalle aina hilautua. Itse olen ollut paikalla ottamassa kuvat - uskomatonta! Olen myös iloinen siitä, että olen päässyt osallistumaan katoliseen juhlakulkueeseen, olkoonkin, että täällä kaikki on kovin pienimuotoista. Mutta varmasti aitoa! On ollut mahtavaa saada tämä kaikki kokea, ja erityisesti juuri näin aidossa ympäristössä. Kiitos siis Grundtvig-ohjelmalle! 

Kaikki ovat kertoneet, että 13.9. kaikki loppuu, alkaa arki, eikä enää tapahdu yhtään mitään. Castuera hiljenee. Ihanaa, sanoisin minä – saa levätä!